Onkohan aamujen tulotahtia taajennettu? Vai mikä siinä on, että nämä viikonloput tuntuu olevan aina samantien pyhäaamussa? Oli miten oli, tänään pitäisi varmaan tehdä jotain järkevää, eilinen kun meni pizzanvääntöä lukuunottamatta notkuessa. Tai siltä se ainakin tuntui, vaikka eihän se nyt ihan niin mennyt jos hiemankin tarkemmin asiaa miettii.

Tulihan se akvaario kannettua teinille, siirrettyä öttiäiset omiin uusiin tiloihinsa ja irkku jäi miettimään sisustuspuolta kun teini säntäsi jälleen kerran omiin iltarientoihinsa. Tiedättekö miten hankalaa on keksiä miten akvaarioon saa kiinni vesipullon? Voin kertoa, hankalaa. Ainakin jos aikoo keksiä keinon jolla sen saa myös aina helposti pois sieltä täyttöä varten. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin siideritölkkiin.

Onneksi olin sellaisen löytänyt punajuuri- ja suolakurkkuämpäreiden takaa jääkaappia siivotessani, avattuna ja varmaan pari huikkaakin siitä oli otettu. Tölkki on tainnut olla useamman kuukauden jääkaapissa, muistelisin avanneeni sen paljon ennen joulua enkä pitänyt mausta joten juomatta jäi. Leikkasin pohjan tölkistä pois ja taittelin terävät reunat sisään, juomapullon pään pujotin juoma-aukosta tölkin ulkopuolelle. Joten nyt teinin öttiäisellä on omat sidut ja kaikki!



Laitetaan tähän nyt kuva vielä siitä onnellisesta siiderisieposta, tämä kaveri kuvassa on siis Vanilja.



Vaniljan velipoika, Kinuski, on kokonaan ruskea ja asustaa Vaniljalta jääneessä pienemmässä muovikopperosa eli Dunissa jota Vanilja hieman on muokannut hampaillaan niin että yläosaan on jouduttu kehittämään metallista pieni paikka. Hyvin tuntuu kumpikin edelleen viihtyvän omissa oloissaan vaikka eläinkaupassa tätsä oli sitä mieltä, että ne kannattaisi laittaa nyt kumpikin siihen terraarioon koska tilasta ei tule puutetta. Epäilen muuten terraarion olevan isompi kuin sen 150l, eilen sitä mittailin ja hitto sehän on päälle metrin leveä, syvyyttäkin puoli metriä kanttiinsa.

Tottahan siitä vielä sain lisäongelman aikaan,terraariosta, sen lasikansi kun on hajonnut kuljetuksessa. Vanilja, joka on näistä kahdesta se pienempi, ketterämpi ja huomattavasti villimpi, saattaisi hyvinkin onnistua hyppäämään terraariosta pois. Kinuskin kanssa mokomaa ongelmaa ei olisikaan, Kinuski kun on pyöreä kuin ilmapallo ja vaikka kovasti touhuaakin, ei tuo ole koskaan koettanut karata esim siitä Dunista josta Vanilja söi itsensä ulos ja karkasikin muutamaan kertaan ennen paikkailua. Onneksi muistiin pälkähti ikkunan itikkaverkkokehys, ja mikä säkä, suoraan oikea kokokin löytyi vintistä. Täytyy kevään aikana hankkia siihen verkkokatto, itikkaverkko kun tulee ikkunaan kesäksi jälleen.

Kuten huomaatte, olen innokas elukoista höpöttäjä. Ja elukoiden suhteen innokas kehittämään kaikkia systeemejä. Ja kuulemaan omalaatuisuuksia, tänä aamuna säntäsin aamusauhuilta tullessani vauhdilla olkkariin, sieltä kun kuului aivan selvästi kuinka koira hankki oksennusta. Hah, eihän meillä ole enää edes koiraa, mutta Myyrä-ohjelmassa tuli samanlainen ääni kuin ison koiran oksentaessa. Ja irkku vauhdilla olkkariin katsomaan, ettei koira vain oksenna irkun uudelle ihanalle matolle. Voiko ihminen nolostua oman itsensä touhuille? No voi näköjään. Spede katsoi äitiä kuin heikkopäistä ja irkku meni ihan oikeasti noloksi kun muisti samalla hetkellä kun olkkarin puolelle asti ehti hosumaan ja huitomaan "koiralle" että hitto ei meillä ole koiraa. Nolo nolo...

Ukko oli eilen aamupäivällä lasten kanssa luistelemassa sillä aikaa kun irkku väänsi niitä pizzoja. Luistelukeikan jälkeen mies pakkasi tenavat autoon ja kävi Makuunissa, lapset sai valkata karkkipäivänamit ja lainata pari leffaa, meillekin ukko toi pari elokuvaa joista toinen katseltiin iltapäivällä. Miksi ihmeessä kaikissa historiallisissa kuvauksissa on aina niin paljon surua? Aina jo elokuvan alkaessa tietää, että ruumiita tulee, äidit itkevät lapsiaan ja elokuva on täynnä traagisia kohtaloita. Eilen katselimme siis Arn2 joka oli tosiaan loistava elokuva muilta osin, mutta irkku ei pystynyt sitä kuivin silmin alusta loppuun katsomaan.

Hyllyssä odottaisi vielä katsomista Eddie Murphyn uusin leffa, Tähtivieras Dave, jonka mies katseli illalla irkun paineltua nukkumaan kymmeneltä. Saa nähdä jaksanko tuon katsella tänään, toisaalta kun Kinolta tulisi irkun jokaisen sunnuntain pelastusohjelmisto. Irkulle kun on kehittynyt hassu tapa istua pyhisin telkkarin ääressä monta tuntia. Ensin irkku tuijottaa viisi jaksoa vanhaa Teho-osastoa Kinolta ja sen perään useamman jakson Frasieria neloselta. Nähtyhän ne kaikki on, mutta kun kaikkia ei muista ja jotenkin nuo sarjat kolisee irkkuun. Siinä samalla tulee muuten kudottua apinanraivolla hipsuja, nyt puikoilla on prinsessan hipsut.

Jaa, taidan mennä vielä hetkeksi kahvittelemaan ja latailla sitten pyykkikoneen. Ei sunkka sitä koko pyhää parane netissä plääsätä tai töllöä tuijottaa. Se on moro, lupsakkaa pyhäpäivää!