Arki meille näemmä. Ei kertakaikkiaan. Koko huusholli muuttuu hullunmyllyksi, joka ei rajoitu pelkkiin päiviin. Ehei, meillä hullutellaan ja hääritään yölläkin. Ja aamulla aikaisin. Kukonlaulun aikoihin. Niin. Surullista. On SE!

Taisin jättää kertomatta aiemmin, kuinka junnu oli pari yötä takaperin noussut kesken unien sängystään ja kävellyt olkkarin puolelle, istunut sohvalle ja ottanut ihan rela silmät auki mutta selvästi uni kuukunassa. Ukko sattui vielä tuohon aikaan olemaan hereillä, irkku nyt ei tietenkään öiseen lenkkeilyyn herännyt, irkku kun on sikiuninen eikä herää kuin itkuihin silloin kun kyseessä on AITO itku eikä mikään piipitys tyyliin huono asento.

Ukko oli siis suunnannut junnun perään, katsellut hetken istuvaa poikaa ja arponut päässään nukkuuko tämä vai ei. Nukkuu. Kädestä kiinni ja hellä saattelu takaisin sänkyyn. Tuo samainen yö kuului sarjaan "elämä on levotonta", toisin sanoen irkku säpsi hereille kolmesta eteenpäin jokaiseen risahdukseen tai tuhahdukseen joka makkariin kantautui. Aamulla olo oli kuin kuraan kuolleella kutulla, näin omaa äitiäni mukaellakseni. Lisäksi öisiin seikkailuihin kuului prinsessan irkun herättely "mä en saa unta enää"-tyylillä. Mikään muuten ei ole ankeampi tapa nukkua, kuin varoen ettei siirry itse liikaa keskemmälle sängyssä, vaarana Speden liiskaus tai ainakin herätys liiskausyrityksellä, tai potkaise jalkopäässä nukkuvaa prinsessaa päin klyyvaria. Nuku siinä sitten...

Seuraava yö oli paljon valoisampi, kuten eilen kerroinkin, mitä nyt Spede nukkui jotenkin levottomasti ja säpsin tämän tuhinoihin ja ähinöihin hereille, eli edelleen itse hieman levoton nukkuja. Irkku siis. Viime yö sen sijaan. Hallelujaa ja amen, kannattaako tässä enää edes sänkyyn mennä? Aamulla olo oli aivan yhtä dööd kuin illalla sinne sänkyyn mennessä. Tokihan minä nukuin erittäin hyvin sieltä puolesta yöstä aina kolmeen asti, jolloin kiusaava nuha herätti Speden. Spede tissille, nälkä tuolla ei ollut mutta lohtuahan se tissi tietty tuo yön pimeinä tunteina. Kumpikin nukahti takaisin auvoisaan uneen.

Neljältä näin unta jossa hytkyin kovaa kyytiä diskoteekissä jalka vipattaen. Ja vipattihan se jalka, vimmatusti kun sain silmäni auki. Prinsessa nyki koipea minkä ehti. Noloa. Äiti luuli diskoavansa vaikka oikea syy oli jälkikasvu. "Mä en saa enää nukuttua" eli tuttu virsi parilta yöltä tältä viikolta. Prinsessa jälleen jalkopäähän, varovaisia ojenteluja, Spede säpsähti hereille taas viideltä kun nenä tukkiintui kesken unen ja tissi kaivettiin lohtulääkkeeksi.

Kello oli soimassa puoli seiskalta, kas kun ajattelin minimoida mahdollisuuden samanlaiseen katastrofiheräämiseen kuin edellisenä aamuna jolloin junnu juoksutti irkkua heti ens alkuun. Viisi minuuttia ennen kellon soimista kuului junnun sängystä "joko me noustaan äiti". Kuulkaa. Ei paljon hymyilyttänyt! Spede vääntelehti vieressä samantien kun kuuli puhetta tyyliin "heräänkö-enkö-heräänkö" ja irkku komensi kyselijän keräämään luunsa ja peittonsa ja hilppaisemaan naapurihuoneeseen. Irkku pukee pikana, sukkana ja vauhdilla ja vaikka mitä.

Ukkokin siinä havahtui kesken irkun pukeutumisen Speden tuhinaan ja irkku sihahti huulten välistä tälle että ottaa pojan kainaloon, sen on pakko vielä nukkua. Puoli tuntia myöhemmin junnu istui kaakaomuki kourassa sohvalla, kauan odotetut lastenohjelmat alkoivat viimeinkin. Irkku istui kahvikuppi kourassa ja miehinen elin otsassa toisella sohvalla manaten aamuja. Siinä vaiheessa olin jo ehtinyt kipittämään pariin kertaan yläkerrassa leikkimässä kersantti Karoliinaa "mä en jaksa vielä herätä"-joukoille, jotka lähetän ihan tasan tarkkaan kohta jonnekin herätyskouluun. Ukko rahjusti näkyviin makkarin ovesta todeten "ei tuolla pysty nukkumaan kun yks mätkii koko ajan päin näköä". Irkku kuvitteli prinsessan, joka on nukkujana luokkaa keskikenttähyökkääjä jalkoineen, tarjonneen isälleen potkuja mutta mitä vielä, Spede siellä harjoitteli unen keskellä tulevaan nyrkkeilymatsiinsa. Juuh.

Että ei se kuulkaa sovi. Arki meille. Lomalla kaikki aina lapsista aikuisiin nukkui niiiiiiin rauhallisesti pitkiä yöunia ja olivat levänneitä, hyvinvoipia ja onnellisia, nyt talossa vallitsee väsyneiden ihmisten levottomuuspippalot aina öitä myöten. Nyt menen. Keittämään itselleni LISÄÄ sitä kaffetta, irkun koneen moottoriöljyä siis. Ukko lähti metsästämään Spedelle kävelytuolia. Ei vakikäyttöön, mutta jos sen saisi siihen laskettua siksi aikaa kun on pakko tehdä vaikkapa ruokaa. Tai tyhjätä tiskikone. Tai pyykkikone. Lattia ja kiikku kun on Speden mielestä jo IHAN OFF silloin kun on hereillä. Toivotonta sanon ma! Se on siis moro!