Mutta viikattuna on, koko hiton ryppyläjä. Ja mikä läjä se onkaan. Vielä kun saa kaikki paikalleen kaappeihin niin hyvä on. Joudun tässä olosuhteiden pakosta pitämään toimintatauon, kas kun teini pesee perunoita ja kantaa sen päälle viimeisen kopallisen märkiä ylös. Sitten pääseekin ripustamaan ne sievästi ja ennenkaikkea sileästi narulle. Ja laittamaan kuivat kaappeihin.

Loppupäivän taidankin sitten viettää ihan suosista lepoasennossa. Jos maltan. Tai pakkohan se on, menee muuten ihan toiminnan puolelle. Eilenkin tuppasi illalla mopo karkailemaan käsistä, leivoin viinereitä, tosin lehtitaikinasta suoraan. Hyviä tuli, kiitos kovasti Ei makeaa mahan täydeltä vanilja-mansikka-viineriohjeen. Tuli syötyäkin liki kaikki, muutama jäi jääkaappiin...

Kaipa se sitten kostaa heti jaloissa tuon touhuamisen, sellaiset pakotukset sain illaksi eilen ja osa yöstäkin meni ensin jalkoja vääntäessä. No, kerranko sitä on kuudennen kerran raskaana. Kummallisesti se löysyys iskee tässä istuessa. Kohta jää vaatteet laittamatta, pitäisi varmaan mennä takapiruksi seisomaan tuonne keittiöön.