Jälleen yhtä viikonloppua köyhempänä mennään. Hmm. No, tänä viikonloppuna on tapailtu ihmisiä ihan tosissaan ja hyvä niin, meidän suurimpia "ongelmiahan" kun on se ettemme juurikaan tapaile kuin omaa perhettämme ja työtovereita. Ukon nuorimman siskon kanssa jaksaisi olla vaikka loputtomiin, niin mukavaa seuraa tämä on eikä pikkumiehessäkään ole moitteen sijaa. Silkkaa aurinkoa koko tenava.

Liekö sitten se lauantai-illan vierailu syynä siihen että eilen aamupäivällä ukon puhelin soi ja tämän keskimmäinen sisko vaati ehdottomasti tätä käymään iltapäivällä. Se minulle itselleni tuli mieleen, eihän tuo muuten juuri ole yhteyksiä ottanut sen syksyisen avautumisensa jälkeen. Toki ukko tämän tapasi reilu viikko sitten äidillään kun piipahti onnittelemassa synttäripäivää viettänyttä anoppia tenavien kanssa. Minä missasin ihan suosilla kyseisen piipahduksen, osittain se keuhkokuumeen ja osittain jäätävän kylmän ilman vuoksi.

Hyvä olikin että missasin, paikalle kun oli hilppaillut koko sisaruslauma ja keskimmäinen siskohan tuntee olonsa hyvin kiusaantuneeksi minun seurassani. Liekö se missaaminen sitten syynä siihen että anoppi kiitti naamiksessa kissankokoisin kirjaimin synttärionnitteluista lapsiaan ja vävyjään viikko takaperin ja ehkä se on osasyy myös siihen että eilen, anopin saatua porukalla koottu synttärilahja etelän mailla käytettäväksi, anopin seinälle ilmestyi kissankokoisin kirjaimin suuret kiitokset lapsille ja vävyille lahjasta. Hmmm. Niin, se lahjaideahan oli kyllä minun sillä tämä sisaruskatras olisi todnäk ostanut porukalla anopille jälleen jonkin turhanpäiväisen hilavitkuttimen kotiin. 

No, väliäkö tuon. Eiköhän tähän ole jo tottunut tässä. Anopin etelänreissu kieltämättä himppasen hirvittää, anoppi kun on kaukana rauhallisesta kulkijasta. Ottaen huomioon että reissu on vieläpä ensimmäinen laatuaan niin tässä saa tosissaan miettiä miten tuo siellä selviää, vaaroja kun on himppasen erilailla kuin kotiseudulla baareja kolutessa. No, onneksi matkaseura on kokenutta eli ehkä se anoppikin palaa yhtenä kappaleena kotimaahan.

Eilen ehtoolla teini piipahti adoptiolapsen kanssa kylässä, tuli hakemaan edellisenä päivänä pyykkämiään vaatteita. Siinä samalla tämä innostui siivoamaan (!) ja kas, ennen kuin huomasinkaan oli teini tarttunut imuriin ja hurruutteli keittiöä kuntoon adoptiolapsen tyhjentäessä tiskikonetta ja putsaillessa työtasoja. Tervetuloa toistekin vaan, sano! Toki siinä sitten oli kahvitkin juotava porukalla kun niin reipashenkistä menoa nuoret pitivät ja kivaa oli.

Illalla painiskelin tiukasti telkkariohjelmatarjonnan luomien ongelmien parissa. Katsoako tuota, tuota vai sittenkin tuota. Lopputulos oli tyypillinen makuuasennossa hengaajalle; puolet valitusta ohjelmasta jäi näkemättä. Siirryin siis ihan suosilla kympiltä sänkyyn ja sain kuin sainkin pysyteltyä hereillä sen aika että ehdin kotvan tuijottaa ukon valitsemaa Putousta. Loppuun asti en tietenkään sitäkään nähnyt mutta aina haastetehtävään sentään joten jotain se on sekin.

Yöllä näinkin sitten niin eläväntuntuisia unia että aamulla heräsin vähintään järkyttyneenä. Unessa kun löysin päästäni täin ja hetken hiuksia kampailtuani niitä oli jo kahdeksan lavuaarissa. Hyi yök! Tämä talvi on kyllä ollut sellainen täipesäketalvi että ei ihme jos ne tulee jo uniinkin. Speden tarhalla kun on jälleen uusi lappu täiongelman jatkumisesta ja niitä lappuja on siellä ollut tiukasti siitä syyskuusta asti. Kaiken kruunaa se että yksi luokkamme oppilaista totesi torstaina hänellä olevan täitä. Ush.

Meiltä ne on nyt onneksi, kop kop, pysyneet toistaiseksi pois ja toivottavasti pysyvätkin, päitä kun ehdittiin käsitellä kerran jos eräänkin alkutalvesta. Nuppeja tulee kyllä tutkittua ja taajaan, sen verran pahat traumat jatkuvat täiongelmat sai aikaan. Luulenpa että tutkin tänään speden pään ennen kuin kiikutan tämän tarhalle. Vapaapäiväähän lapsi toivoisi kovin mutta kun niin.. Minun on pakko saada kirjoitettua itsearviointi tänään ja speden kanssa se ei oikein ota aina onnistuakseen.

Vaan jaa, pitäisiköhän minun herätellä yläkoululainen. Tämä kun menee kasiin. Sen perään voisi kenties vielä kurkata pikaisesti aamun uutistarjontaa vaikka aika aneemiselta se vaikuttikin pikaisen vilkaisun perusteella. Whitney Houstonia ja Ateenaa, siinä kai tärkeimmät. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva maanantai!