Reissuna turha. Päinvastoin. Kuvitelmani siitä, että piipahdamme kurkkaamassa mummoa ei onneksi pitänyt paikkaansa. Mummun luona vierähti puoli tuntia, tilaisuus oli kaunis vaikkakin samalla kolkko. Arkussa oli mummun kuori, mummua siellä ei enää ollut ja se rauhoitti mieltä. Silti siitä jäi lämmin olo.

Lämmintä oloa jatkettiin pari tuntia mummulassa, mummun kaikkien lasten ja muutaman aikuisen serkun voimin. Keiteltiin kahvia, juteltiin. Toki siihen mahtui kyyneliäkin, mutta ennen kaikkea paljon lämpöä. Kissa jonka tulevaisuutta surin lähti yhden serkuista mukana asustamaan pohjoiseen. Toivottavasti sopeutuminen käy nopeasti ja helposti.

Mummun kukista kaikilla tuntui olevan huoli, onneksi appiukolla alkoi kesäloma ja hän viettää sen mökillä joten kastelee kukkia samalla. Ensi viikolla tiedämme tarkasti hautajaispäivänkin. Nyt on vain kovin kovin väsynyt olo. Neljä tuntia autossa ei varsinaisesti virkistä. Eikä tilaisuus itsessäänkään tietenkään akkuja ladannut, voisi ennemmin sanoa että takki on tyhjä. Hyvä reissu silti. Joka tavalla.

Ja nyt irkku ottaa erittäin laiskan ja rennon asennon sohvan nurkassa ja toivoo, että iltapalat menisi kerrankin suht kivuttomasti ja että spedekin, joka oli nukkunut yhden lähteen mukaan puoli tuntia, toisen pari tuntia, nukahtaisi unille suht helposti lähimmän tunnin sisällä. Se on siis moro ja viettäkää leppoisa lauantai-ilta.