Jos kohta sonnan määrä onkin vakio niin eiliseen mahtui sentään positiivinen yllätyskin. Aamu alkoi toki samaan tyyliin kuin kaikki muutkin aamut, kiirutta pukkasi lasten herättelyjen ja kouluun tuuppimisten kanssa eikä vähiten siksi että nukuin reippaalla kädellä univelkoja pois; heräsin vasta viittä vaille seiska ja se on omituista se! Ilmanko siinä kiirutta sitten pukkasikin, prinsessa ja poika 15v kun meni kumpainenkin kasiin joten mahanalus sai olla hetken täynnä jalkoja.

Nämä lapsoset koulutielle tuupattuani latasin jälleen kerran pyykkikoneen, istahdin sängynreunalle mittailemaan housujeni lahkeiden pituutta ja kas, hetken päästä olin jo lyhentämässä farkkuja itselleni; käsin tietysti, ompelukone ei ole edelleenkään kulkeutunut huoltoon. Tylsää puuhaahan se on mutta hei oikeasti; minulla on vaatekaapissa neljät uudet (käytetyt) farkut ja onhan se nyt jo aikakin saada ne käyttökuntoon.

Olenhan muistanut kehua kuinka mahtavaa ja upeeta on kun on vaatefriikki sisko? Nämäkin farkut kun on aivan mahdottoman superihania ja juuri sitä merkkiä jota minäkin kannatan silloin kun farkkukaupoille pääsen. Viimeisestä farkkuostelusta on tosin jo... ööö... se oli runsaasti ennen spedeä mutta aika pian junnun syntymän jälkeen eli en juurikaan valehtele jos totean sen tapahtuneen noin 7 vuotta sitten.

Siinä lyhentelyn lomassa kurkistelin kelloon taajaan ja kun viisarit näytti varttia vaille kymmentä komensin kymppiin menossa olevan junnun pukemaan ja loikkimaan autoon. Minä näet päätin suunnata samaan aikaan sinne työmaalle toivoen että saan sen populus-tulosteen kelaan vietäväksi. Ja kas, siellähän se koulusihteeri touhusi jo täydessä terässä ja kas, tokihan hän sen nyt jo saa otettua, se kun on hyväksytty ihan kaikkialla missä pitikin. Jes!

Koulusihteeriä ei voi oikeasti kehua koskaan liikaa, ei ainakaan meidän koulussa. Silloin kun en itse vielä ollut edes töissä siellä oli tämä se jonka puoleen kannatti kääntyä kaikissa tähdellisissä asioissa jotka tenaviin liittyi. Tyyliin IIIIIK unohdin että sillä on hammaslääkäri kun lähetin sen kouluun, millä ihmeellä saan sanan tenavalle että tämä kipaisee hammashoitolaan silloin ja silloin. No koulusihteerin välityksellä, tietty, tämä on ravannut kerran jos eräänkin lapsen jos toisenkin perässä pitkin koulua setvimässä äitien ja isien aamuisia unohduksia. Populuksen pikahyväksyntöjen takanakin tämä oli ollut, tämä oli näet soittanut palkanlaskentaan että puumerkkiä kehiin nyt!

Moikkasin työkaverit pikaisesti ja säntäsin kohti kelaa ja kas, hommahan oli hanskassa vain puoli tuntia sen jälkeen kun olin kotoa lähtenyt. Jes! Kotiin palattuani nakkasin uuden koneellisen pyykkiä pyörimään ja hölköttelin jatkamaan housujen lyhennystä. Yhdet farkut lyhennettyäni leikkasin vielä toiset valmiiksi odottamaan käsittelyä ja puhelinkin piippasi tekstarin merkiksi. Muistinhan sanoa eilen etten usko koko rahansaantiin ennen kuin ne rahat on näpeissäni?

Jep jep, kannatettava linja. Tekstari näet kertoi kuinka YYA-taho saa tällä viikolla kaikki asiat hoidettua ja korvattua nämä sotkut joten eiköhän se joulukin sieltä vielä meille kummallekin tule tämän viikon aikana. Aha. Missäs se edellisen päivän VARMASTI SAAN AAMULLA NOSTETTUA on? Tainnut mennä johonkin mihin lie piiloon. En viitsinyt edes vastata samantien, muuten olisin todennäköisesti käyttänyt lähinnä ala-arvoista ja herjaavaa tekstiä joten keräsinkin ompeluvälineet, kokosin itseni ja painelin tupakalle.

Pihalla nakuttelin sitten viestin tyyliin jahas, ettei onnistunutkaan. Että no ei siinä sitten mitään. Kehitellään itse jotain että saadaan hommia hoideltua vielä tällä viikolla. Että katsellaan. Liekö siinä sitten syy siihen miksi hetken päästä YYA-taholta tuli uusi viesti jossa tämä painotti sitä että hän kyllä SAA HOIDETTUA KAIKKI ASIAT TÄMÄN VIIKON AIKANA. Jep jep. Me lähdemme ukon kanssa perjantaiaamuna kun tämän tili on tullut ostoksille. Kelan sivut kieli siitä että minä ehdin saada kelan rahatkin tuolloin.

Ja palkkanauhakin tuli joten ihan turhaan minä sen populuksen perässä ravasin, näemmä koulusihteerin patistelu on saanut palkanmaksupäivänkin osumaan puolelle kuulle vaikka normaalisti niin lähellä palkanmaksupäivää tehdyt sijaisuudet menee viimeiselle päivälle. Että jotain sentään saadaan hoidettua, toimi se YYA-taho tai ei. Huh. Laitoin YYA-taholle vielä uuden viestin jossa totesin että meillä loppuu simppelisti aika kimppaostoksilla käymisiin perjantaihin ja näin ollen olemme perjantaina aamulla lähdössä hoitamaan ne mitä hoidettavissa nyt on. Siihen ei vastausta enää tullutkaan ja hyvä niin, mitä tätä enempiä vatvomaan.

Ihmeisiin emme niillä perjantain rahoilla pysty mutta jos edes jotain pientä kaikille tenaville saisi hankittua. Osa rahoista kun on laitettava laskuihin ja osa jätettävä tilille lepäämään asuntolainaa varten ja tottahan sitä pitää syödä muutakin kuin vain joulukinkkua tänä aikana. Niin ja ostaa pojalle 15v talvikengät, tämä reppana kun on kulkenut skeittikengillä koko tämän alkutalven. Mutta eiköhän siitä muutaman satasen saa irrotettua lahjoihin, ainakin sen verran että saa jokaiselle, jos nyt ei mitään ihmeellistä, niin ainakin pientä. Pakko silti todeta että muutama satanen jaettuna kuudelle on aika onneton summa. Etenkin kun siihen on kokolailla pakko sisällyttää vielä kummilapsoset, näille kun minulla on sisäinen pakko hankkia jotain pientä.

Siirryinkin rahapohdinnoista suorinta tietä pyykkikoneen tyhjennykseen ja uudelleen lataukseen ja sitä kautta yläkertaan johon sitten jämähdin koko loppupäiväksi. Minun on pakko ihmetellä miten on mahdollista että yläkerran lattia oli täynnä tahmaisia kohtia. Samanlaisia tahmakohtia löytyi likipitäen jokaiselta hylly- ja pöytätasolta. Eikä niissä oltu säästelty myöskään osan kirjoista kohdalla. Myös purukumeja löytyi hyllyiltä ja lattialta.

Niin ja roskia. Popcornia. Lisää roskia. Popcornin siemeniä. Karkkipapereita. Vessapaperin paloja. Paperisilppua. Se, miksi tätä ihmettelen johtuu lähinnä siitä että yläkerrassa on kaikkinainen juominen ja syöminen kielletty ja koska minulle vakuutettiin että he kyllä osaavat olla läikyttämättä limuja ja he osaavat laittaa purukumit roskiin ja hei, he osaavat syödä popcornejakin niin ettei niitä varise lattialle niin annoin armon käydä oikeudessa ja lasten viettää leffailtaa yläkerrassa viikonloppuna.

Sunnuntaina komensin lapsoset siivouspuuhiin ja maanantaina junnu siivosi huoneen kunnolla, minä kun satuin löytämään tämän sängyn alta järjettömän määrän kaikkea rompetta aina likaisista vaatteista ja karkkipapereista kylpytakkeihin ja värikyniin asti. Sunnuntain siivous oli siis perustunut "poissa näkyvistä, poissa mielestä"-systeemiin. Maanantaina komensin näitä kiikuttamaan imurinkin ylös ja imuroimaan mahdolliset poppareiden siemenet lattioilta ja tuolloinkin minulle vakuutettiin että se on aivan turhaa sillä lattioilla EI ole siemenen siementä.

Jahas. Minä keräsin erinäisiä roskia ja paperisilppuja ja hajonneita kapineita sieltä eilen muovikassillisen. Hinkutin pintoja sieltä täältä ja tuolta. Pesin lattiat konttaamalla sillä mopilla se olisi ollut turhaa, kiitos niiden klähmien jotka saivat imuroinninkin tuntumaan kivireen tuuppaamiselta, sen verran hyvin imurin harjakset tahmaantui. Korjasin hyllyn joka oli kiipeilty rikki. Heittelin hajonneet kirjat roskaläjään. Saman kohtalon koki videofilmit jotka oli himpankin ottaneet siipeensä.

Kuudelta illalla, pikaisesti ruokailtuani siinä siivoilun lomassa iltapäivästä, pesin rappuset ja siivosin eteisen ja keittiön. Iltapalatin lapset puoli seiskalta. Seiskalta istahdin viimein nojatuoliin ja totesin että menipä tämäkin päivä vinhaa vauhtia. Totesinpa siinä väsymyksen lomassa senkin että jos joku on mielenkiintoista niin se että lapsilla on kaksi vanhempaa kotona. Se toinen näet vietti koko päivän vaakatasossa television ääressä. Makkarissa. Ja siinä määrin itsestään melua pitämättä että jokainen koulusta palaaja kävi vuorollaan kysymässä missä se toinen osapuoli on. Pah.

Vaan kuulkaa, nyt en jouda enempiä sillä tosiasia on se että meidän on jälleen kerran päästävä liikkeelle viimeistään puoli kahdeksalta. Sitä ennen pitää herätellä yläkertalaiset, kiikuttaa spede hoitoon ja ehtiä aamupalattaa junnu. Omaa habitustakin voisi ihan himpan ehkä trimmata, tarkoitushan ei ole nostattaa hiuksia pystyyn kuulokeskuksella. Eli jep jep, kiireenhän tämä tässä vielä aikaan saa ja se on fakta se. 

Viettäkääpä kivakivatorstai ja se on moro!