Olin aikeissa postata eilen, mutta siitä olisi tullut vain ja ainoastaan kirosanojen, manaamisen ja kiukkuamisen täyteinen postaus joten onneksi en ehtinyt. Olen niin korviani myöten täynnä rikkoontuneita vaatteita ja ajoittaisia huomautuksia siitä, kuinka "eikö se äitinne osta teille ikinä sukkia, vaatteita, kenkiä, hanskoja, pipoja" ja muuta vastaavaa.

Se mistä tämä ärsyyntyminen kasvoi jälleen infernaalisiin lukemiin oli tottakai simppeli. Ensinnäkin, meillä asuu sukkavaras! Eikä mikä tahansa sukkavaras, vaan siinä määrin ovela, että ellei varas saa vietyä toista paria, hän ainakin hajottaa toisen. Sukat on yksi isoimpia ongelmia ainakin meillä, irkku ostaa pojille sukkia, sukkia ja lisää sukkia, ja aina pyykissä pyörii yksinäisiä sukkia tai ei ollenkaan sukkia. Jos ostan kuusi paria sukkia, viikon päästä niistä löytyy hyvällä säkällä yksi pari. MITVIT kysyn mä!

Ja eilinen. Niin. Perkema, irkun pitäisi omaa verenpainetaan säästääkseen lopettaa täysin pyykkääminen. Paitsi että sitä pyykkiä tulee korvistakin ulos, se aiheuttaa myös muita hermoromahdusoireita. Kuten eilen. Pojan 14v farkut, kuukauden maksimissaan pari vanhat, reikä. Eikä mikä tahansa reikä vaan sellainen mitä ei korjata ilman isoa paikkaa. Ja miltä iso paikka näyttäisi keskellä etureittä? Juuri edellisenä päivänä olin lähes raastanut tupon hiuksia päästäni kun poika kotiutui koulusta nilkoista haaroihin asti kummastakin lahkeesta revenneissä uudenkarheissa ulkohousuissa...

Pari viikkoa sitten poika kotiutui talvitakissa, siinä jonka käytön olin vielä toistaiseksi kieltänyt vedoten sadekeliin joka ei tekisi lämmönpitävyydelle hyvää. Käyttöön tuo oli kuitenkin otettu ja kas, kumpikin sivusauma auki. MITVIT huusi irkku ja poika vastasi, "painittiin poikien kanssa ja sitten janatuinen nosti mut seinälle ihan sketsillä niin se repes". Just joo! Collegehousut, täynnä reikiä, toiset farkut, lahkeet jäänyt ketjujen väliin, verkkarit, lahkeet repaleina.

Ja nämä ihan vain viimeisen kuukauden saldoa, ei edes pidemmältä ajalta. Lopullinen niitti on ollut ja oli pojan toteamus sukkia etsiessään, että kun ei löydy, ei millään. No ei varmaan, itse epäilen että suurin osa sukista on jäänyt iskälle tai kouluun tai heitetty roskiin tai johonkin koska täällä niitä ei näy, ei sen enempää pyykissä kuin kaapissakaan. Kerran toisensa jälkeen irkku ostaa uutta vaatetta ja sukkaa, kerran toisensa jälkeen irkku kuuntelee kun teinit puhuu keskenään kuinka iskä taas sanoi, että eikö se äiti ikinä teille vaatteita...

Olenko siis perkule muka väärillä urilla, jos totean iskälle että helketti soikoon, voisit sinäkin välillä ja maksaisit nyt edes osan teinin amiskustannuksista. "Katsotaan", on vastaus ja seuraavassa numerossa kuulenkin lapsilta kuinka iskä sanoi, että maksaa niin paljon elatusmaksuja että kyllä niillä pitäisi saada vaikka enemmänkin vaatteita. Onko varaa sanoa yhtään mitään, jos irkku saisi jopa kaupungilta elatustukea enemmän kuin mies maksaa elatusmaksuja? Hitto, että korpeaa sanon mä!

Oli miten oli, irkulla on edessä jälleen sukkien shoppailureissu, samoin boksereiden jotka ovat myös kovin katoavaa kamaa. Onneksi ukko kävi ostamassa viime viikolla pojalle uuden talvipuvun, joka on merkillistä kyllä edelleen ehjä. Kengät ostettiin hiljattain, eli näillä näkymin ainoat vaatteet sukkien ja boksereiden lisäksi jotka loppuvat, on ne housut, niitä kun hajoaa taajaan. Helketti soikoon!

Onko muilla poikien äideillä samaa ongelmaa? Että ne vaan hajoaa, jää kiinni sinne tänne, osuu mihin sattuu tai hukkuu? Että irkku on kypsä! Menen leipomaan, josko kypsyys siirtyisi pelkkään pullataikinaan... Se on moro, viettäkää sukallinen loppuviikko!