Tämä toteamus sopinee tähän viikonloppuun kuin nenä päähän konsanaan. Paskan määrä on aina vakio, olkoonkin että tuntisit itsesi kuinka onnekkaaksi, kuinka kaikkivoipaksi, kuinka hilpeäksi tahansa. Mitäpä tähän on lisättävää, siis tähän määritelmään, sen sijaan siihen miksi näin on, olisi paljonkin sanottavaa. Ja hups, ehkä sanonkin sen...

Jos kohta perjantaina painin anoppi/mummusuhteen parissa niin eilinen ei kuulunut alkuunkaan samaan kategoriaan. Ehei, jotain rajaa. Eilen ongelmoitiin eks-elämän ja sen mukanaan tuomien lisäseikkojen parissa. Mikä vttu siinä on että jos kaksi aikuista (muka ainakin) osaa erota sovussa, osaa huoltaa lapset yhdessä, osaa antaa lapsille kumpainenkin omaa parastaan, niin hittolainen soikoon onhan siihen PAKKO tulla sähläämään ihmisten joilla ei ole mitään htin virkaa koko jutussa.

Näillä mentiin nääs. Näin manselaisittain. Kävipä näet niin että poika 17v tuli piipahtamaan kotosalla. Itse hengailin, yllätys yllätys, pihan puolella tupakka huulien välissä ja osuin olkkariin vasta siinä kohtaa kun poika vannotti ukkoa ja speden kummisetää olemaan vaiti KAIKESTA kuulemastaan. Tämähän EI tietenkään herättänyt äidin mielenkiintoa, miten niin... 

Pitkällisten äidin vannottamisten jälkeen poika viimein kertoi mikä oli niin mahdottoman salaista ettei siitä saanut hiiskua sanaakaan. Kummisetä oli jälleen kerran kertonut omia totuuksiaan äidistä. Siitä kuinka äiti on lypsänyt isän kuiviin, siitä kuinka äiti on kasvattanut lapset vinoon ja siitä kuinka äiti on lähettänyt pojan nyt 17v kaksivuotiaana likaiset vaatteet päällä isälleen. Aha. 

Isä ja äitihän erosi kun poika, nyt 17v, oli 4v. Hittolainen, tämä kaksveenä mihinkään lähettely on missaantunut ihan täysin tältä äidiltä. Isä ja äitihän erosi, toki sillä hetkellä riitaisesti, mutta silti niin että molemmille on aina ollut tärkeintä se että lapset tietää kummankin rakastavan heitä ja toivovan että lapset kunnioittaa kumpaakin vanhempaa. Olen sanonut sen sadasti lapsilleni, ja sanon jälleen kerran sen ääneen täällä, minä tulen aina rakastamaan lasteni isää heidän isänä.

Tulen aina kunnioittamaan heidän isäänsä heidän isänään, ihan kuten olen tähänkin asti tehnyt. Ei, en tule koskaan arvostamaan häntä omana puolisonani, mutta toki arvostan häntä hänen kihlattunsa puolisona. Minulle eksä on ja tulee aina olemaan yksi tärkeimmistä miehistä elämässäni ja miksi sen pitäisi olla mitenkään toisin? Sehän tässä erityisesti ketuttaakin, me, kaksi muka aikuista osaamme erota ilman että revimme lapsemme rikki ja sitten tulee joku, anteeksi sanamuoto, kusipää, ja pyrkii repimään rikki kaiken mitä me olemme pyrkineet suojelemaan.

Siinä totuuksien laukomisen lomassa kummisetä oli kertonut kuinka hän ei usko että isä olisi koskaan käynyt pojan 17v kimppuun yhtään missään tilanteessa. Tosin kuka sen mopon rikkoi? (älkää kysykö minkä, tämä jäi minullekin epäselväksi) Hän olisi tosin lyönyt vielä lujempaa siinä tilanteessa. Ja ei, poika 17v ei tule KOSKAAN, IKINÄ, MILLOINKAAN pääsemään töihin suvun yritykseen koska äiti on kasvattanut tämän ihan vinkkeliin.

Eniten kaikessa ehkä loukkaa kuitenkin se että poika 17v kysyi minulta kirkkain silmin että "kerro äiti totuus, oletko lypsänyt isältä rahaa". Olisi tehnyt mieli mäiskäistä poikaa vaikka toki ymmärrän mistä kysymys kumpusi. En osannut oikein edes muuta vastata kysymykseen kuin todeta että toki. Valtiolta saisin lähes 150 ekkeä per pentu mutta isältä saan 110 euroa kuukausi jokaisesta lapsesta. Toki lypsän. Toki vien kaiken minkä hän ansaitsee.

Ja silti, oli hienoa että poika kysyi suoraan. Kehotin häntä miettimään omilla aivoillaan, tekemään omat johtopäätelmänsä. Minusta on silti väärin että kummisetä toteaa lapselle tämän äidin olevan paska ja persereikä ja lapsi vastaa kummisedälle ettei hän ole sitä mieltä. Vielä typerämpää on se että kummisetä toteaa moisen tilanteen jälkeen että ei lapsen tietenkään edes pitäisi ajatella niin.

Olen kypsä, kyllästynyt ja vittuuntunut. Jopa siinä määrin että harkitsen vakavasti soittavani eksälle tai tämän äidille ja kysyväni missä mennään ja mikä mättää. Ettekö millään saisi sitä yhtä idioottia ihmiseksi? Ettekö voisi tehdä jotain joka sulkisi tämän suun lasten aikana? Tulkoon minulle sanomaan, mutta jättäisi lapset asian ulkopuolelle. Kyrpiintynyt olisi ehkä oikea sana. Ja väsynyt. Miksi, miksi ja miksi?