Onpa ihanaa! Eilen irkku ei tehnyt oikein mitään. Toki siinä ruokaa tuli laiteltua ja hieman jotain kukkapenkin reunaa nyhdettyä mutta muilta osin päivä sujui ollessa. Kiitos tästä kuuluu ehdottomasti spedelle, kaveri kun on kasvanut juuri sen ratkaisevan pari senttiä pituutta että ylettyy ulko-ovenkin kahvaan. Aiemminhan matka tyssäsi kuistille ja spede pysyi sisällä ilman tappelua jos näin haluttiin, nyt tuokin kortti on sitten kadotettu.

Vaan niin, kukapa sitä tällaisella ilmalla sisällä olisikaan, etenkin kun isommatkin painuu ulos suunnilleen heti aamupalaa napaansa saatuaan. Ja kun spede on pihalla, on irkkukin pihalla, pieniä hetkellisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Kuten vessakeikkoja tai huligaanien touhujen perään juoksuja. Niin, olenkin aiemmin jo maininnut kuinka meillä lamppaa väkeä kuin markkinoilla. Naapurin poika, se junnun ikäinen entinen eskari-, tuleva koulu- ja ennen kaikkea paras kaveri, talloo aidan raosta meidän puolellemme joka aamu herättyään.

Hieman ennen naapurin poikaa saapuu yleensä prinsessan paras kaveri. Isompien kaverit onneksi hiippaloi paikalle yleensä vasta lähempänä puolta päivää, jos vielä tuolloinkaan, mutta tämä pienten ihmisten tiimi, tämä saapuu viimeistään kymmeneen mennessä ilman poikkeuksia. Prinsessa ja tämän kaveri eivät enää pihassa vietä tietenkään kaikkea aikaansa, osa ajasta menee potkulautaillessa pitkin lähitienoota, uimassa piipahdellen ja hieman siellä täällä touhaten. Näiden ollessa pihassa irkulla on sitten mahdollisuus käydä siellä vessassa tai juomassa tai vaikka kokkaamassa kunhan muistaa käydä tasaisin ja taajoin välein kurkkaamassa että onhan neidit edelleen muistaneet pitää speden leikissään.

Tämä poikakaksikko sitten taas. Niin, heille sopisi paremmin nimeksi huligaanitiimi, jos tarkkoja ollaan. Sen verran reippaasti he aiheuttavat irkulle hermoromahduksen alkuja ja slaageja pitkin päivää. Jos vain kaksi poikaa voi olla vilkkaita niin nämä ovat. Pääsääntöisesti onneksi touhut perustuu leikkimiseen mutta niin, osa on niitä aikuisen silmin typeriä päättömyyksiä ja suoranaisia tottelemattomuuksia ja niissähän sitä irkun kitapaljetta sitten heilutellaankin ja hyvin.

Naapurin poika on jopa niin tottunut hengaamaan meidän puolella, että edes siksi aikaa kun junnu lähtee johonkin tai jos junnu ei satu olemaan kotona, tämä ei lähde kotipuolelle. Ehei, poika hengaa tiukasti meidän pihamme puolella ja touhuaa speden kanssa, käy välillä sisällä kuin kotonaan milloin vessassa, milloin juomassa. Voisi sanoa että irkulla on aina 6v poika kotona, vaikka se ei sitten olisi irkun oma.

Ehkäpä juuri tästä johtuen irkku ärisee tätä nykyä aivan yhtä tehokkaasti naapurin pojalle kuin junnullekin näiden tehdessä joko tyhmyyksiä tai tuhmuuksia. Kuten hakiessa salaa ehdottomasti kiellettyä puuvajan avainta ja kiivetessä puuvajan ylisille, tai istuessa leikkimökin katolla joka on myös kielletty, tai näiden livahdettua salaa saunakamariin raolle jääneestä ikkunasta. Kurakakkujen talon seinään heittely-kielto onneksi meni huligaanitiimin jakelupisteeseen kerrasta, mutta puuvaja on edelleen aivan liian houkutteleva paikka samoin kuin se leikkimökin katto.

Spede taas. Niin. Pääsääntöisesti spede talloo pitkin pihaa tuuppien nukenrattaita edellään tai juosten huligaanitiimin kintereillä, mutta on päiviä jolloin spedellä on hinku laajemmallekin alueelle. Naapurin piha nyt vielä on suht turvallinen karkupaikka mutta pihan perän pikkumetsän takana oleva kävelytie ei sitten sitä olekaan. Ja kyllä, sinnekin on karattu. Tosin tuo karkureissu oli onnettomien sattumusten summa eli ruohonleikkurin, pojan 12v ja huligaanitiimin.

Irkku näet leikkasi nurmikkoa alkuviikosta. Tyyli nyt on mitä on, johtuen lähinnä spedestä, irkku näet haluaisi leikata suoraviivaisesti alue kerrallaan, mutta speden mielestä on tyylikkäämpää kun irkku tekee siksakkuvioa ja jyrkkiä kaarroksia pihan toiselta laidalta pihan toiselle laidalle. Tämän järjestäminen käy sitä paitsi helposti, speden ei tarvitse kuin kipittää talon taa yhdeltä puolelta ja jättää tulematta näkyviin talon toiselta puolelta. Siinä se irkku sitten huuveroi leikkurin kanssa talon ympäri todetakseen speden löytäneen kiven talon takaa.

Eihän se kivi kauaa kiinnosta, hetken kuluttua irkku huuveroi jälleen toiselle puolelle taloa leikattuaan ensin pienen alueen sieltä toiselta puolelta ja taas, ja taas, ja taas. Ihme juttu että nurmikko tulee silti ajeltua joka puolelta, mutta aikaa ja toisinaan hermojakin se kysyy. Vaan niin, tuolla karkureissukerralla. Irkku siis huuveroi nurmikkoa talon etupuolelta ja ihme kyllä, spede viihtyi samalla puolella taloa.

Jonkin ajan kuluttua spede liittyi pojan 12v pyynnöstä tämän ja tämän kaverin seuraan ja koko porukka hyppi iloisesti trampoliinilla. Tässä vaiheessa huligaanitiimi päätti juosta sisälle, jossa hyppääminen iltapäivisin on EHDOTTOMASTI kielletty, kas kun kesäöisin superhuonosti nukkuva ukko on tunnin päiväunilla työpäivän perään ja huligaanitiimillä on tapana paitsi kolistella myös tehdä kaikkea kiellettyä sisällä tyyliin "maitoa mehun joukkoon" tai "leipäpaketin tyhjennys ennen ruokaa" puhumattakaan kaappien kaivelusta herkkujen toivossa.

Irkku sammutti ruohonleikkurin ja hilppasi perään. Spede näytti edelleen hyppivän trampoliinilla pojan 12v ja tämän kaverin seurassa. Huligaanitiimi oli tietysti jääkaapilla, irkku hääti nämä ulos ja päätti hörpätä vettä kun oli niin vietävän kuuma. Pissahätäkin siinä pakkasi päälle joten vessan kautta ulos. Huligaanitiimi oli sievästi leikkimässä pikkuautoilla ulkorappujen vieressä. Trampoliinilla sen sijaan ei ollut ketään.

Eikä siinä etupihallakaan. Saati talon takana tai leikkimökissä. Irkku oli saada slaagin juuri sillä hetkellä ja alkoi huudella spedeä. Kiivasta juoksua vielä saunan taakse kurkkaamaan ja sitten jostain kuului speden ääni. Kävelytieltä. Vaikka takaportti olikin kiinni. Ja siellähän tuo kadonnut lammas seisoi, keskellä kävelytietä ohikulkijoiden ihmetellessä mitä pieni ihminen tekee yksin keskellä vilkkaasti liikennöidyn autotien vieressä kulkevaa kävelytietä.

Niin. En tiedä olenko tätä aiemmin sanonut, mutta irkku voi koska tahansa jättää speden teinin, poika 15vn tai vaikka prinsessan katsottavaksi. Teini ja poika 15v pystyvät hoitamaan spedeä jo vaikka pidemmänkin aikaa, prinsessan seuraksi tämän voi jättää jos käy vaikka pikaisesti hakemassa maitoa lähikiskalta tai menee sisälle tosiaan laittamaan sapuskaa. Poika 12v taas, tälle pitää sanoa tarkkaan ja suorastaan painottaa vahdinnan tärkeyttä jos tämä vahtii spedeä. Ja silloinkin on itsellä kaiken aikaa hieman epävarma olo siitä että muistaako tämä.

Tällä kertaa irkku ei ollut edes sanonut pojalle 12v että katsoisi speden perään ja poika 12v oli tietysti olettanut että irkku on siinä jossain ihan lähistöllä kun olivat speden nostaneet pois trampalta lähteäkseen itse käymään lähikaupalla. Ja tietäähän sen, kun isommat pojat lähti pyörineen takaportista ja laittoivat sen vauhdilla kiinni kadoten lähes samassa kävelytielle oli perässä kipittävä spede keksinyt jonkun kolon josta näiden perään pääsisi ja sinnehän tuon mieli teki. Hätä tulikin sitten kävelytiellä kun isoveikkaa ei näkynytkään missään ja ohikävelevä pappakin kehtasi katsoa tätä ja sanoa vielä sanankin tälle.

Joten niin, irkku tuijottaa ulkona spedeä suunnilleen samalla intensiteetillä kuin kotka saalistaan. Tämä kun on aivan yhtä nopea liikkeissään kuin isommat veljensä, selkäänsä ei parane kääntää. Tietäisittepä kuinka monta kertaa päivässä irkulla tulee yhtäkkiä ulkona "juurihan se oli tässä"-fiilis ja pienoinen pelko hiipii joka kerta mieleen.Onneksi tätä yhtä karkureissua lukuunottamatta pojalla ei ole ollut mahanalus jalkoja täynnä ihan hetkeen, vaan pääsääntöisesti tämä on joko keksinyt parempaa tekemistä pensaan, kiven tai puun takana tai irkku on saanut karkulaisen kiinni juuri kun tämä on ollut selvästi suunnittelemassa siirtymistä naapurin pihan puolelle.

Mutta niin, tekihän irkku eilen muutakin kuin istui pihassa kahvikuppi kourassa. Irkkuhan kävi shoppailemassa illalla. Siis KYLLÄ! Voitteko kuvitella, irkku, shoppailu? Ei nyt riehaannuta liikaa, irkku kävi ukon kanssa Dressmanissa, tämä kun tarvitsee hautajaisiin mustan pikkutakin. Takki löytyikin hetkessä ja jälleen irkku kuuli vuolasta suitsutusta siitä, kuinka Dressmanin myyjät on maailman parhaita myyjiä. Tämä kun on ukon vakiosuitsutus aina tämän käytyä Dressmanissa.

Pikkiriikkisen voitte silti riehaantua, irkku kun eteni sen ensimmäisen askeleen kohti viihtyisää pihaa. Olen näet pitkään toitottanut ukolle siitä kuinka hanurista on, että meidän pihassamme ei ole aikuisille yhtään mitään muuta oleskelupaikkaa kuin neljä kapista muovituolia, ulkorappuset tai pyöräilyteline. Että se on ihan turha edes kuvitella, että minä alan pennuille jäkättää ja käkättää siitä, että nämä touhuavat koko pihan alueella kun eihän tuo ole kuin yksi hiton iso leikkikenttä. Että kun tässä nyt on kymmenen vuotta asuttu samassa torpassa ja ainoa aikuisten huvi on seistä muutaman kerran kesässä saunan seinustalta nurmikon kulmalle nostetun hiiligrillin vieressä tenaville makkaraa paistaessa.

Tiedän, irkku todellakin osaa tämän silloin kun sille päälle sattuu. Eilen ukko touhasi sinne Dressmaniin lähtöä, kysyipä vielä irkkuakin mukaansa ja irkkuhan tokaisi fiksuna naisena siihen, että mitä hittoa irkku siellä Dressmanissa tekee. Ei irkku mitään miestenvaatteita kaipaa, Sen sijaan irkku kaipaisi sitä saamarin puutarhakalustoa pihaan. Ja tämä lausahdushan tokaistiin siinä ulkorappusilla istuessa kun irkku on ensin istunut useampana päivänä ukon töistä tullessa joko pyörätelineellä, ulkorapuilla tai sellaisella muovituolilla pihasireenin alla.

Ukko totesi että voisihan sitä katsoa samalla kertaa siitä sittarista. Että kun on niitä plussaseteleitäkin taas kertynyt reippaasti. Että josko siinä olisi. Se oli kuulkaa aivan hilkulla ettei irkku pyörtynyt siihen rappusille. Siis meillekö? Puutarhakalustoko? Siis nytkö? Ja irkkuhan ei kahta kehoitusta tarvinnut, se oli sekunti ja irkku oli soittanut teinille että tulee kipikapivauhdilla kotiin vahtimaan pienempiä.

Harvoin jos koskaan sitä osutaan niin oikeaan aikaan ostoksille kuin eilen. Sittarissa oli juuri irkun ajattelema puutarhakalusto ja naurettavan halvalla vieläpä. Tosin niin, pitihän se arvata, kyseessä oli mallikappale, jota ei vielä ollut lupa myydä ja valitettavasi ne kalustot oli loppuneet juuri, jäljellä ei ollut kuin yksi pakkauksessa oleva pöytä ilman tuoleja. Aivan sama totesi irkku kuten ukkokin, otetaan pelkkä pöytä ja hankitaan tuolit muualta, pöytä kun ei maksanut kuin 80 ekkeä. Niinpä!

Nyt irkulla on pihassa kunnon iso puutarhapöytä ja sanoo ukko mitä tahtoo, tänään siihen haetaan ne tuolitkin vaikka mikä olisi. Siinä määrin ukkokin asiasta innostui että alkoi jo suunnitella sitä terassia josta irkku on ohimennen maininnut miljoonia kertoja. Eikä siinä vielä kaikki, tuo innostui siitä katoksestakin jota irkku ei ole viitsinyt edes mainita aiemmin. Ja nyt, kaikkien muidenkin kannattaa istua alas: se aikoo ostaa jopa kaasugrillin! Siis kuulitte oikein, KAASUGRILLIN irkun uudelle TERASSILLE!

Harmillistahan tässä on se, että tämä kaikki on vielä asteella puhe. Eli toteutumisaikataulu saattaa pahimmassa tapauksessa venyä jopa samaan kuin tämä irkun pöytä. Kymmeneen vuoteen. Jos niin käy, niin irkku saa kyllä herttaslaagin, niin se on.

Vaan herttinen, tästähän nyt pitkä aamuturina tuli, siirryn kahvikupposen kanssa keittiöhommien pariin ja mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, ulkoilmaelämään tunnin sisään. Se on moro ja viettäkää mukava torstai!