Sano. Välillä erittäin mukavaa tällainen hitaalla tahdilla heräileminen, kun ei ensimmäisenä aamulla täydy paahtaa tuhatta ja sataa köökkiin tarjoilijan hommia hoitamaan saati sitten kahvia keittelemään. Neljäs kuppi tosin jo nokan alla.

Irkulle oli järjestetty ylläri-ilta. Saunalle. Eli ei vaatinut mitään juhlapukineita (lähinnä nekin vähät mitä päällä oli sai nakella pois) saati suhaamista sinne tai tänne. Lapset kellahti nukkumaan normaaliin tapaan yhdeksän kanttiin ja siinä vaiheessa ukko saatteli irkun saunatuvalle jossa oli kukkia, kynttilöitä, namia, suolapähkinöitä ja vaikka mitä herkkuja varattuna. Hiljainen musiikki taustalla, löylyttelyä, istuskelua, juttelua. Mitä muuta nainen voi toivoa?

Heleppo, virkeää miestä tietty. Ukko väsähti itse. Kesken saunonnan. Sitä se joka-aamuinen aikainen herääminen teettää, ei ole vanha nuoren väärti sano *kjäh*. Ilta oli silti kaiken kaikkiaan aivan ihana ja onnistunut. Kaikista ihaninta on tietysti se, että tietää toisen nähneen vaivaa asian eteen. Suunnitelleen. Miettineen. Ajatelleen toista. Irkku oli otettu.

Ja on edelleen, myönnettäköön. Keittiössä maljakossa könöttää valtavan kokoinen orkidea, keltainen, ihana. Irkun lempikukka tätä nykyä. Ja jotta keittiössä könöttäisi muutakin, roikkuu siellä katossa ruukkukukka jonka mies eilen toi, kun irkku pyysi tuomaan lihansyöjäkasvin kukkakaupalta. Mistä hitosta toinen löysi niin valtavan? Olin ajatellut sellaista pientä sievää jonka laittaa työpöydälle banaanikärpästen tuhoksi, kissan villat, mies toi isoimman minkä löysi. Netistä kaivoin sen verran tietoa että kyseessä on joku "neppis" jota hoidetaan suihkuttamalla päivittäin. Kasvissa on valtavat suppilot, joiden pohjalla on mettä joka taas houkuttaa kärpäsiä... Nähtäväksi jää toimiiko kyseinen luonnonmukainen pyydys kärpäsloukkuna.

Ja nyt kuulkaa, ettei totuus täysin unohtuisi, hilppaan syöttelemään Spedeä. Se on moro, ja viettäkää hilpiää lauantaita ja silleen...