Saunottu on, jälleen kerran lauantaina. Olen vähin erin onnistunut siirtämään tämän saunaillan lauantaille. Hyvä minä. Lapset on syötetty, odottelen että illan viimeinen lastenohjelma loppuu ja sitten, junnulle lääkkeet, yökkärit ja sänkyyn. Itsekin kellistyn ihan suosista makuuasentoon, jotenkin tuo sauna aina saa olon hassuksi.

Tämän illan saunareissu ei mennytkään aivan yhtä putkeen kuin saunaillat yleensä, muiden jo peseydyttyä komensin junnun vielä viruttamaan itsensä, ja kappas. Pari minuuttia ja junnu tulee saunan puolelta huutaen kuin hengenhädässä. Itse säikähdin, että on polttanut itsensä kiukaaseen tai pataan tai jotain muuta liki yhtä kamalaa, mutta ei sentään.

Tosin pojasta tämä kokemus oli varmaan liki yhtä kivulias, mistä ihmeestä olikin saanut päähänsä että tarkoitus olisi saippuoida itsensä päästä varpaisiin. Oli sitten kaatanut kunnolla saippuaa hiuksiinsa, ja silmiinhän sitä valui ja tietysti kun hieroi niitä hullun raivolla niin kohta sitä oli suussakin ja kasvoissa ja mahassa ja jaloissa ja...

Itse olin jo kuivannut ja kylpytakki päällä joten ei juurikaan naurattanut, kun kiireen vilkkaa heittelin itseni takaisin ilkosilleni ja painelin poikaa huuhtelemaan. Ja voi sitä huudon määrää minkä tämä sai aikaan, pakkohan ne oli silmätkin vedellä huuhdella ja vielä useamman kerran. Nyt jo naurattaa, tosin junnua ei edelleenkään.

On se, mukavaa kuinka nuo lapset ehtii.