Nukuttiin sekä huonosti että hyvin viime yönä. Mahdoton yhtälö? No ei, kas kun alkuyö nukuttiin huonosti ja aamulla nukuttiinkin sitten hyvin. Jopa niin hyvin, että itselläkin oli uskomisongelmia kun kelloa katsoin ja tajusin sen tulevan kohta kahdeksan. Enpä muista ihan hetkeen niin pitkään maanneenikaan. Alkuyö, tai miksi sitä nyt sitten kukin kutsuu ottaen huomioon sen alkamisajankohta eli puolen yön jälkeen, menikin risaisissa merkeissä.

Junnu pissasi sänkyynsä, kello lienee ollut suunnilleen kaksi, siirtyi siis äidin viereen isin paikalle pulinan kera. Neljän jälkeen Spede heräsi syömään, ja kas kun luomutissi ei kelvannut eilisen kahdesta onnistuneesta luomusyötöstä huolimatta, niin pelleilyksihän se meni. Jopa siinä määrin että hieman ennen viittä oli sitten junnukin hereillä, "en mä saa nukuttua kun vauva kitisee". Ja koska kumi oli edelleen lähinnä "poskella", ja äidillä jalat ristissä niin pakko se oli välissä sännätä vessassa käymään.

Puoli kuudelta katselin sitten kelloa, Spede oli viimein saanut mahansa täyteen makuuasennossa, vaikka itse olin jo hetkittäin miettinyt alakertaan syötölle tuloa kumileikin lomassa ja junnu pulisi edelleen vieressä. "Joko on aamu, noustaanko jo, koska isi tulee, mua ei nukuta enää" ja superihana äiti vieressä murahteli toiselle "suu kiinni nyt, nyt nukutaan vielä, ei varmana nousta, ole nyt jo hiljaa niin saat nukuttua". Itsellä oli väsynyt olo ja silti ei uni tahtonut tulla, mietin jo aamukahvin keittoon lähtöä.

Yksi pikku ongelma siinä on, jos nousen sängystä aamutuimaan niin että junnukin on hereillä. Junnu ei nuku enää sen jälkeen. Ei sängyssä, ei sohvalla, ei päivällä eikä iltapäivällä ja jotenkin minua ei pahemmin napannut viettää puoli kuudesta asti koko pitkää päivää väsyneen ja kituisen junnun kanssa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi makuulla pysyminen, ja tulihan se unikin sitten jossain vaiheessa, sekä itselle että junnulle. Ja sitten nukuttiinkin hyvin, aina sinne liki kahdeksaan. Olo oli kuin partiolaisella kun heräsin, teki mieli kiekua "aina valmis" petin pohjalta.

Hullua vaan, että nyt sitten väsyttää. Mistä lie se väsymys nyt sitten pukkasi päälle, jostain kulman takaa varmaankin. Mies palannee iltapäivällä tai illalla tai sitten joskus, eli päiväuniakaan ei tänään sitten nukuta. Prinsessalta se onnistuisi, junnulta ei, nukkumaanmeno niin että junnu on hereillä vastaa suunnilleen katastrofitilan toivomista. Silti, ihan hyvää treeniä reilun viikon päässä häämöttävää miehen töihin paluuta ajatellen tämä on. Huomennahan sitten saakin nukkua juuri niin paljon kun haluaa.