keskiviikko, 25. huhtikuu 2007
Harmaa aamu
Aina ei voi voittaa ei. Paitsi eilen. Mies yllätti, oli järjestänyt meille vapaaillan. Olin otettu ja innoissani ja onnellinen. Vaikkakin kohteen oli valinnut hieman tuota... Oman päänsä mukaan. Eli menimme Suomi-Kanada jääkiekkomatsiin. Maajoukkueen harjoitusotteluun. Onneksi satun olemaan kiekkohullu ihminen. Jalkapallomatsi olisikin ollut loukkaus, mies on intohimoinen futiksen seuraaja mutta itse en voi sietää kyseistä lajia.
Peliin siis mentiin, leijonat voitti jee, ja hyvin pelasikin. Todellista menoa jäällä. Löysin itselleni jopa inhokin Kanadan joukkueesta, Jackmanin. Hiton idiootti, taklaili miten sattui. Ja se ilme, kun nurkkatilanteessa taklasi Peltosta. Nyt tiedän, miltä ihminen näyttää silloin kun on päättänyt satuttaa toista, vierasta tyyppiä. Satuimme istumaan alarivillä Kanadan maalin nurkalla eli pelaajien ilmeet näkyi loistavasti. Huikea peli, kertakaikkiaan. Pelin päätyttyä piipahdimme vielä pizzalla ja kotona oltiin kymmenen kanttiin.
Kaiken kaikkiaan. Onnistunut ilta. Tämä päivä onkin sitten taas toinen juttu, hoidokeita täysi miehitys ja kaupassa pakko piipahtaa kun maito lopussa. Onneksi lähikauppa aukeaa kahdeksalta eli voin jättää hoidokit siksi hetkeksi teinin kanssa. Teini menee tänään lääkäriin näyttämään polveaan, sillä kun on ollut jo useamman vuoden polviongelmia. Avuksi annettiin pari vuotta sitten terkkarista polvituki jota käyttää urheillessa, mutta eipä siitä ole apua ollut. Polvilumpio pamahtaa polven sivulle juostessa varoittamatta ja särky on sitten sen mukaista aina tämän jälkeen. Nyt polvea katsoo sitten erikoislääkäri, ketuttaa vaan kun teini joutuu yksin sinne kun tosiaan, kumpikin meistä aikuisista töissä. Toivottavasti osaa itse vaatia kunnolla jatkotoimenpiteitä.
Tämä tästä, nyt kipaisen ylös tutkimaan heräsikö teini vai ei. Liian hiljaista siinä suunnassa edelleen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.