On kuulkaa puoliksi tehty! Niin se on! Ja minähän olen kerrassaan loistava suunnittelija. Pari päivää sitten, sinä kuuluisana ketutuspäivänä, yläkertaa raivatessani tein tarkan suunnitelman jatkotoimista. Toisin sanoen, päädyin siihen, että torstai on totaalinen rokulipäivä. Eli ei mitään ihmeellisiä kodin siivoiluja, järjettömiä ruoanlaitto-operaatioita tai mitään muutakaan vastaavaa vaan hillumista miten sattuu sen mukaan mikä on mahdollista.

Samaisessa yhteydessä suunnittelin, että perjantai on sitten totaalisiivouspäivä. Tyyliin alakerta. Lattiat puts puts, pöydät ja hyllyt puts puts, vessa hink hink, ja lopuksi jääkaappi sen verran kovaan hinkkaukseen että sitä voisi luulla juuri ostetuksi. Loistava suunnitelma! Kerta kaikkiaan. Vaan kuinkas kävi. Tökkii. Jumii. Ei toimi. No ei täällä nyt likaista ole, mutta sekaista. Joissain määrin. Tiedättehän, prinsessan kylpytakki tuolla, pojan ulkkarit siellä ja mitäs hittoa tuo lehtikasakin on taas niin vinksallaan. Ja kyllä, lattiat kaipaisi pesua, etenkin vessa joka kaipaisi sitä päivittäin ja useampaan kertaan. Epäilen, että junnu demonstroi joka kerran vessassa käydessään sitä mainosta missä isä huutaa pojalle vessaan "mitä sä teet siellä" ja poika vastaa "pissaan" samalla kun suihkii pissaa pytyn viereen ovelle kääntyessään. Näin epäilen siis. Lattia kielisi mainosleikistä.

Mutta asiaan. Siis siihen tök tök osaan. Koska aamulla olo oli vähintäänkin kuolemanväsynyt, joka taas tuo mukanaan tunteen, että olet juuri dokaillut vähintään viikon eli pää painaa tonnin ja mahassa kiertää vähän väliä, en kerta kaikkiaan vain jaksanut aloittaa aamulla mitään Speden pepun putsaamista rajumpaa siivoustoimenpidettä. Tokihan Speden pepun putsailukin on toisinaan aika rajua, tänäänkin oli kakka lähdössä koipea myöten kun poika rusautti päiväkakan. Mutta laistin siis totaalisiivouksen. Suunnitellen että kunhan ukko lähtee töihin yhden kanttiin, pyrin vahvasti pääsemään kylkiasentoon vuoteeseen.

Kaikki näyttikin ERITTÄIN hyvältä kun ukko painoi oven perässään kiinni. Spede nukkui, prinsessa ja junnu oli suorastaan pelottavan hiljaa yläkerrassa ja irkun silmät lupsui. Varmemmaksi vakuudeksi hiljaisuuden jatkumista ajatellen päätin laittaa tuhotiimille elokuvan ja pyytää kauniisti, vaikka sitten lakki kourassa, että nämä suovat äidilleen tunnin levon. Tähän asti kaikki olikin mennyt pelottavan hyvin, ongelmat alkoi kun pääsin sinne kerrosta ylemmäs ja laitoin levyn DVD-soittimeen. Se saakelin barbi solkkas ruotsia. Johon prinsessa totesi, että teinin kaverikaan ei ollut saanut sitä puhumaan suomea. Johon väsynyt irkku olisi tahtonut vastata nakkaamalla kaukosäätimen seinään, mutta sen verran sentään vielä aivotoimintaa oli jäljellä että jonkin aikaa renkkasin eri nippeleitä ja namikoita kapulassa ja kappas, selvää suomea! Jiihaa, reitti sänkyyn oli vapaa!

Jostain kumman syystä ajattelin, että varmempi taitaa olla mennä sohvalle. Spede kun saattaa herätä jos rysäytän itseni viereen. Ja toisaalta taas, isompien kotiutuessa voin suhistella ja sipistellä sohvalta jotta tajuavat olla paiskaamatta väliovea kiinni niin että ikkunat helisee. Oikaisin, vedin junnun peiton korville, silmät kiinni ja sieltä se jo tuntui tulevan, nukkumatti kärry täynnä unihiekkaa. Kaiveli lapioa esiin, täytti sen huolella ja ... Spede kiekaisi. Rähjäsi. Ulvaisi.

Irkku ampaisi pikajuoksijan nopeudella antamaan tutin. Käpertyi viereen ja otti kädestä kiinni, koska Spede mokoma aukoi silmiään ja tämä on ainoa keino jolla tuon saattaa saada takaisin höyhensaarille. Spede sylkäisi tutin suustaan. Painoi jalalla äireen mahaa. Läpsi poskelle pienellä nyrkillään. Sylkäisi tutin uudestaan. Ärähti. Potkaisi. Läpsäisi. Että se siitä sitten. Yhteistyökyky kateissa ja pahasti. Alan vähitellen epäilemään että koko sanonta hyvin suunnitellusta on silkkaa schaissen jauhantaa. Tässä sitä istutaan ja kiikutetaan täysin hereillä olevaa Spedeä ilman pienintäkään toivoa sänkysuunnistuksesta.

Tästä viisastuneena toteankin, että te, jotka huomenna tulette blogiini ihailemaan Gordon Ramseylta kytätyn reseptin mukaan tehtyjä kananrintoja, varautukaa pettymykseen. Saattaa olla näet, että kanat on korkeintaan nakattu uunivuokaan ja lorautettu päälle mitä nyt sattuu kaapin uumenista löytymään. Kun ei täällä nuo suunnitelmat toimi. Ja nyt, se on moro, täällä haisee schaisse ja veikkaanpa että syyllinen istuu kiikassaan peppuaan lämmitellen.