Vaan ei linkoa. Irkku on ööö pimahtanut. Mikä helketin aika on herätä kuulkaa viideltä. Aamu toisensa perään. Kysyn mä. Kun pakko ei ole. Ei ennen puol seiskaa. Niin ei kuulkaa, kun viideltä vaan. Kiroillen. Tyyliin EN NOUSE. Ja vartin yli viisi sitä on jo niin kypsä siihen makuuasentoon joka ei tuota uni-merkkistä tulosta, että ei siinä, noustaan, keitellään kahvit ja nautitaan hiljaisuudesta. Ja sitten voikin ihmetellä, että mikä on kun puolen päivän jälkeen alkaa elimistö, silmäluomista puhumattakaan, sulkemaan itseään. Jotta mikä on, vitamiinipuutosko? Perkema!

Terhille lähinnä ajattelin muutaman rivin tuosta eilisestä astmapolista, toki muutkin saa lukea. Eli juu, spedehän on loistokunnossa. Olenko maininnut, että viimeisimmän kuurin jälkeen nuhakin on pysynyt kateissa? No kuitenkin, hengitysäänet oli buenot. Ei rohinoita, ei vinkunoita eikä ahtailuja. Mittaustuloksetkin oli äidistä järkyttäviä, lääkäristä loistavia, eli poika painoi reilun kymmenen kiloa (ei ihme että selkä ottaa itseensä välillä) ja pituuskin oli 70 senttiä eli kasvua kummallakin saralla. Korvat sievät ja tärykalvot kauniit, kurkussa hiukan isohkon puoleiset, no ne risat mitkä siinä nyt ekana näkyy.

Mutta mutta. Isoveikan historian tuntien lääkäri ei lähtenyt liputtamaan hurraahuutojen säestämänä onnitteluja täysin terveestä lapsosesta. Ehei. Siis tervehän tuo on. Ihan ok kunnossa ja hyvin kasvanut ja kehittynyt, mutta puolen vuoden nuha ei kuulosta normaalilta. Ei etenkään kun nuha on ollut niin häiritsevä kuin spedellä eli öisin on toisinaan koetettu tukehtua omiin limoihin. Astmaa, ei, mutta mahdollisesti lapsi kehittelee sitä itselleen. Infektiosellaista. Tuskin sentään yhtä rankkaa kuin veljensä, mutta mahdollisesti sellaista parin-kolmen vuoden tilapäiskiusaa.

Äidin mielestä hoitavaa lääkitystä ei nyt ainakaan tarvittu. Lääkäri, joka oli muuten aivan ihana ja mukava ja tarkka tutkimuksissaan kysymyksistä puhumattakaan, totesi saman, mutta halusi isoveikan historian tuntien, vielä varmistaa asian kokeneelta vanhemmalta astmalääkäriltä. Joka myös päätyi samaan pienin muutoksin tosin. Eli spedelle määrättiin käyttöön singulair, jota käytetään kuitenkin vain flunssien yhteydessä 1-3 viikon jaksoissa. Ventolinea lisäksi jos tarvetta on ja lokakuuhun asti mennään näillä sillä periaatteella, että mikäli kasvu tai kehitys hidastuu, yleisvointi muuttuu tai singulair ei auta flunssaoloihin, irkku ottaa itse yhteyttä astmapoliin jossa sitten järjestetään spedelle nopeasti kontrolliaika ja mitä luultavimmin otetaan käyttöön hoitava astmalääkitys.

Neuvolaan puolestaan lähti tieto, jonka mukaan lokakuun jälkeen laittavat herkästi lähetettä spedelle astmapolille mikäli pieniäkin muutoksia kyseisissä jutuissa tulee. Mieluiten samantien. Yhtään ei odotella ylimääräisiä ja ristitä sormia ajatuksena, että lapsella on vain tapit nenän alla puolivuotta putkeen. Astma mokoma kun saattaa olla vasta kehitysvaiheessa. Tulossa. Sen verran raju sukurasite sille on ja sen verran paha isoveikan astma puolestaan, että tällä kertaa odottelu on ehdottomasti kiellettyä.

Irkku oli tyytyväinen lekurikäyntiin. Ja yhtyi täysin lääkärin toiveeseen siitä, että astmaa ei ole tulossa vaan kyse on vain ärhäköistä viruksista ja lenssuista ja vaikka mistä ja että osasyy on ollut lapsen ennenaikaisuus ja vastustuskyvyttömyys. Astma on siitä pirullinen sairaus näillä pienillä, että sitä ei pystytä testaamaan millään ilveellä. Ainoa testimuoto siihen on lääkekokeilu ja irkku toivoo, ettei siihen missään vaiheessa jouduta menemään.

Koska irkku on näppärä heppu (so not thrue) kysäisi irkku samantien lekurin mielipidettä junnun oloon. Ja soitti sitten kilttinä tyttönä iltapäivällä soittoaikaan hoitajalle. Joka varasi lääkärille soittoajan maanantaiksi. Kun eihän tuo nyt ole laitaa, että poika tukkeutuu tuohon malliin noin vähällä matkalla. Mitä luultavimmin edessä on lisälääkitys kevääksi nyt ja jatkossa. Tämä jää nähtäväksi, kerron lisätuloksia kun niitä maanantaina saan.

Ja nyt se on kuulkaa moro. Tää hakee lisää kahvia.