Vallan menee rytmi sekaisin kun ei aamu kulje totutulla kaavalla. Kyllä se niin on, että mitä enemmän ikää tulee sitä pinttyneemmiksi tavat muodostuu. Kuten nyt. Herääminen on suorastaan vaikeaa vaikka tässä on jo kolmisen tuntia oltu hereillä, juotu kahvetta, herätelty koululaisia ja viety junnu eskariin.

Ja mikä sen rytmin sekoitti? Ukko serkkuineen ja oma valvominen. No kas. Ukko on tosiaan selästään saikulla. Serkkupoika taas kesälomalla. Eilen aamupäivällä ukko lähti serkkupojalla käymään, sängynpohjalle kun ei parane jäädä ja kuka sitä pientä pirttiäkään jaksaa loputtomiin kiertää ympäri. Kotiutuessaan nappasi junnun eskarista ja serkkupoika hilppasi heti perään puolestaan meille.

Aikansa siinä kahvipöydässä heiluttuaan olivat selvästi tehneet suunnitelmia loppupäivän vietosta, tosin irkkuhan ei tajunnut että suunnitelmia oli tehty pitkällä kaavalla. Ehei. Ukot lähti hakemaan serkkupojan työpaikalta peräkärryä, kas kun olivat todenneet että mikään ei ole niin varma keino saada vaimoa suostuvaiseksi suunnilleen mihin tahansa kuin hoitaa joku pitkään rempallaan ollut homma pois.

Serkkupoika toimitti pakkaajan ja nostelijan virkaa, irkku siinä hieman antoi osviittaa mikä on kaattikselle kuuluvaa ja mikä ihan kuistin normaalia kalustusta ja kappas, hetkessä oli kaatopaikkakuorma lastattuna ja ukot suuntasi kaattiksen suuntaan. Ohhoh! Edelleenkään mikään hälytyskello ei silti soinut irkun päässä vaikka ukot palattuaan totesivat että kerättäisiinkö samalla kertaa pihasta rikkinäiset ja kaattikselle kuuluvat kapineet ja nakattaisiin nekin pois.

Hetkessä pihakin oli siivottu ja irkku ei voinut kuin ihastella maisemaa, jota tosin rumensi edelleen se rivi ikkunoita saunanseinustalla pressun alla. Ja jos joku on hidas, niin blondin hälytyskello, tässä vaiheessa kun ukot kysyi että onko irkku nyt tyytyväinen kun kuisti on siivottu ja pihalta perattu roskat pois. Irkkuhan oli, mutta ei toki täysin vaan totesi että todellista tyytyväisyyttä on nähtävissä vasta kun se stnan ikkunarivi ja kaikki lasinsirut niiden vierustalta on kärrätty hevonkuusikkoon pihasta.

Ukot ponkaisivat viemään kaattiskuorman ja palattuaan totesivat että josko ne ikkunatkin lastattaisiin, kas kun kaattiksen tätsä tarvii ehjiä vanhoja ikkunoita ja lupasi ottaa ilmaiseksi koko ikkunaläjän siruineen päivineen kunhan saa katsoa niistä mieluisensa. Herttinen! JOKO NYT? Viiden vuoden pihassa seisonnan jälkeen, ikkunat! Pois? Serkkupoika suoritti lastaamisen, irkku keräili siruja. Kokonaismäärä ehjillä oli jopa 15 ja rikkinäisiä ei ollutkaan kuin 4 jota tosin sirujen määrästä ei olisi uskonut.

Ja kuulkaa, kyllä irkku olikin iloinen! Jopa niin iloinen, että ei tajunnut ensin edes menneensä ukkojen totaaliretkuun näiden kysyessä jälleen joko nyt irkku on tyytyväinen ja irkun nyökytellessä tyytyväisyyttä. Ukothan käyttivät tilaisuuden samalla hetkellä hyväkseen kysyen että josko sitä kisastudioa tänään voisi pitää. Illalla. Olkkarissa. He ikäänkuin. Eihän irkku voinut kieltää.

Niinpä illalla irkku väänsi parit pizzapohjat tarvehankintareissuun lähteneille ukoille ja olkkariin majoittui kaksi ukkoa karvaisen koiruuden kanssa kisastudioimaan. Pizzaa, shipsejä, olutta ja vettä näytti kuuluvan kisastudion varustukseen. Mikäs siinä, irkkukin tuijotti pelin ukkojen seuraksi, pureksi yhden pizzasiivun iltapalaksi ja rapsutteli karvakasaa lattialla istuskellen ukkojen vuoroin hihkuessa ja kiroillessa pelin tahtiin.

Ja kyllä se niin on, että jos on totuttanut itsensä siihen että joka aivaten ainoa arki-ilta menee sänkyyn viimeistään kymmeneltä ollen tukevasti unessa jo yhdentoista kanttiin niin puoliltaöin petiytyminen ja vasta likempänä yhtä unen saaminen aiheuttaa julmettua väsymystä seuraavalle päivälle. Ja vielä pahempaa on jos normaali aamurytmi sekoaa siksi, että aamutv jää näkemättä, sohvalla kahvin kanssa istuskelematta ja aamublogit lukematta.

Toisaalta, kerranko sitä. Ukoilla oli ollut rattoisaa keskenään aina lähemmäs aamukahta tai -kolmea, lapset oli ihastuksissaan yövieraasta, siitä karvaisesta lähinnä, ja aamulla ei kuulunut pienintäkään kitinää mistään suunnasta taloa kiitos sen koiruuden joka vei tenavien sydämet mennessään. Ilmakin on niin ihana että pienet väsymykset kuittaantuu pelkästään ulos tuijottelemalla.

Ainoa harmillinen takaisku koko illassa oli se, että Suomi otti ja hävisi. Tosin se oli ansaittu häviö, niin lepsuiluksi peli muuttui hyvän alun jälkeen. Ja nyt, irkku siirtyy miettimään päivän ruokatarjoiluja, veikkaanpa että ukkoja ei juuri ennen puoltapäivää tarvitse miettiä. Se on moro ja viettäkää virkiä torstai!