Siis on tämä kuulkaa k-a-m-a-l-a-a! Siis just nyt, tällä sekunnilla ja puoli tuntia sitten. Kamalaa oli myös tunti sitten. Tiedättehän tämän, kun väsynyt äiti-ihminen kiukkuaa kaikelle ja kaikille aamusta asti, kun paitti että väsyttää ihan sikana, niin lisäksi menkat alkanee lähipäivinä (niiden kohdalla kuulun ihmisiin räjähdysvaara muutama päivä ennen), pienimmästä on koko ajan huoli päällä ja osa ajasta menee ihan pelkästään kuunnellessa että jopa tuo rohisee nukkuessaan ja jos ei rohise, niin sitten pitää mennä kurkkimaan hengittäähän se ihan varppina, ja sitten yrität saada sitä nukkumaan ja kun viimein saat niin alas rymistää sisko ja sen veli huutaen "mä en haluu kattoo tota, toi kiusaa, toi on tyhmä, toi löi, toi aloitti" ja samassa se rohiseva tyyppi on taas silmät seläällään.

No, koska väsyneellä äiti-ihmisellä on sentään vielä YKSI aivosolu jäljellä, se tajuaa itsekin, kuinka kamalaa on varmaan niillä, joiden takia sillä äidillä on muka kamalaa ja kun se sen tajuaa, se tajuaa myös lykätä sen räkäisen tyypin isälleen ja lähettää siskon ja sen veljen karkkipäiväpussien kanssa yläkertaan elokuvan pariin ja lösähtää itse sohvalle maate. Vetää peiton niskaan, laittaa telkkarin kotimaiselle asiakanavalle ja pam, viisi sekuntia ja se äiti-ihminen on puoliunessa. Joka on muuten taikasana.

Ja silloin kun taikasana kantautuu lasten korviin, niin ensin käy ovi. Äiti-ihminen havahtuu sen verran, että toteaa saapuneelle ettei ulostautumisoikeutta ole, ennenkuin kaikki kolme mahdollista kolikonkähmijää on kotiutunut ja selvittänyt kuka ne kolikot keittiöstä omin luvin otti. Speden rahoja siis, kuusi euroa, siirrettiin tilapäissäilytykseen työpöydälle kun kastelahjaksi saatu pankki lähti kaiverrukseen. Siirto tapahtui sunnuntaina, kadonneet kolikot todettiin tänä aamuna.

Tulija kapuaa myös kerrosta ylemmäs katsomaan elokuvaa, äiti-ihminen vaipuu puolikoomaan ja pam, ovi käy jälleen. Koululainen kaksi kotiutuu, äiti mutisee saman litanian kuin sille aiemmin tulleelle, kakkonenkin katoaa yläkertaan. Ei aikaakaan kun äiti-ihminen on taas koomassa ja pam! Ukon kännykkä alkaa soimaan keittiössä. Ukko itse on sen röhisijän kanssa makkarissa, koettaa saada sitä nukkumaan ja ilmeisesti menestyksekkäästi, koska makkarissa on hiljaista.

Äiti-ihminen könyää pystyyn, kurkkaa makkarin ovesta, juu, röhinä nukkuu, ukko ihme kyllä ei, ja äiti-ihminen toteaa kännykän soineen. Tästä intoutuneena ukko säntää tupakalle ja kännykällä soittamaan sille joka soitti. Äiti-ihminen lösähtää jälleen sohvalle, ummistaa silmät, kuuntelee kuinka aiemmin hiljainen yläkerta on äänistä päätellen muuttunut sota-alueeksi, koettaa olla kuulematta kunnes. Pam, sisko ja sen veli ovat ilmaisseet inhoa toisiaan kohtaan sen verran voimallisesti että veli tulee itkien kertomaan äiti-ihmiselle.

Joka taas aiheuttaa sen, että röhisijä havahtuu röhisevästä unestaan. Joka taas aiheuttaa sen, että äiti-ihminen karjaisee rappuihin pahoja sanoja perutuista karkkipäivistä, ulkoiluluvista seuraavan kymmenen vuoden aikana puhumattakaan perutuista synttärijuhlista. Tämän jälkeen veli kiipeää takaisin ylös jokseenkin epävarmana siinä kokiko hän nyt tässä tappioita vai pitäisikö vain lällätellä siskolle joka koki tappioita. Röhisijä siirtyy äiti-ihmisen kiikutettavaksi kun äiti-ihminen lösähtää jälleen sohvalle.

Ukkokin palaa tupakalta, vie röhisijän mennessään, kysyy tosin äiti-ihmiseltä että haluaako äiti-ihminen mennä röhinän kanssa sinne makkariin. Äiti-ihmiselle on kasvamassa hyvää vauhtia sellainen miehekäs iso elin otsaan, joka taas aiheuttaa sen, että äiti-ihminen suunnilleen sihauttaa EIn huultensa välistä. Äiti-ihminen päättää keskittää huomionsa unen sijasta rikossarjaan joka on tullut jo jonkin aikaa töllöstä. Kummasti ne silmät siinä lupsahtelee uudemman kerran kunnes...

Pam! Sisko ja sen veli tulee kertomaan kuinka sisko tahtoo katsoa tätä. Veli ei koska veli pelkää tätä. Kakkonen sattuu jostain kumman syystä olemaan avustavalla päällä ja toteaa, että laittaa siskolle elokuvan omaan huoneeseensa, ja veli saa katsoa toisesta televisiosta jotain muuta. Äiti-ihmistä ei väsytä enää. Tai väsyttää, mutta ei nukuta. Äiti-ihmistä korpeaa lujaa. Onneksi sarjassa tapahtuu käänteitä alvariinsa ja äiti-ihminen melkein jo unohtaa korpeamisen siinä sarjaa tuijottaessaan. Aina siihen asti kun...

Pam. Siskon veli tulee kertomaan kuinka kaukosäädin on hukkunut. Ja kukaan ei etsi saati löydä sitä. Ja siinä vaiheessa on aivan sama, mitä kasvatusoppaat sanoo yhtään mistään, äiti-ihminen ponkaisee pystyyn sohvalta, säntää yläkertaan, kääntää hyllyt ylösalaisin etsinnöissä, kertoo kuinka televisiota ei edes tarvitsisi olla koko kämpässä kun aina kaikki kapulat katoaa ja kuinka saamatonta sakkia asuukaan lastenhuoneessa kun aina siellä on sekaisin paikat vaikka kuinka olisi juuri siivottu ja kuinka helketin kypsä äiti-ihminen onkaan siihen että mikään saati kukaan ei toimi.

Ja niin. Äiti-ihminen saa tarpeekseen koko etsinnästä, kiukusta puhisten kolisee alas, painuu keittämään kahvia ja kas... Kuka helketti on tuonut sen kaukosäätimen alakerran sohvalle!!!