Oksu-poksu junnulta. Eilisen puolen päivän jälkeen ei oksu-poksuja ollut enää näkyvissä, ja hyvä niin. Junnu oli aivan hieman sippi, osasyyllisenä varmasti aamuneljältä ylös nouseminen ja vain tunnin unet sen jälkeen ja pääsyyllinen lie se oksentelu ja ripulointi. Junnu koisasi yöunia autuaasti jo iltaseiskalta, ja hyvin nukkuikin, aina aamuseiskaan asti. Spede sen sijaan känisi. Itsellä kieppui ajatukset päässä, väsymyksen tuotosta kai tuokin kun ei vaan osannut nukkua. Prinsessa herätti pahoja unia nähtyään ja otin tuon viereen kun ei vaan enää jaksanut. Kuudelta reippaana ylös viiden tunnin katkonaisten unien jälkeen ja kyllä se niin on, ei vanha jaksa enää samalla tavalla kuin nuoremmat tätä yökyöpelöintiä. Perskuta!

Aamu alkoi siis silmät ristissä. Oikeastaan vasta nyt on sellainen hereillä oleva olotila. Hanurista, perukasta ja vaikka mistä syvältä. Vaan pääasia lienee se, että junnu on siis täysin iskussa. Joka taas ei väsyneenä oikein aina naurata, iskussa oleva junnu kun tarkoittaa loputonta pulinaa, hyppimistä, loikkimista, riekkumista ja blää blää blää...

Väsyneenä irkkuun iskee myös se "vittu-joo"-fiilis, se "EVVK"-olo. Joka taas tarkoittaa sitä, että pienessä kupolissani kiukuspäissäni mietin vaikka mitä. Yksi kiukkua lietsova tekijä makaa ruokalevolla. Ukko siis. Joka heräsi kärttynä seiskan jälkeen tyyliin "hitto kun ei täällä saa nukkua", hörppäsi kahvit ja paineli yläkertaan nostelemaan painoja. Ja tietäähän sen, jo se saa verenpaineen nousemaan naisihmisellä joka on erittäin väsynyt ja koettaa samanaikaisesti a. laitella prinsessaa kouluun valmiiksi, b. syöttää nälkäistä Spedeä ja c. erotella riiteleviä poikia 11 ja 13v toistensa kurkuista. Ei kuulkaa paljon naurattanut.

Yhdeksältä sain talon tappelupukarivapaaksi ja samoihin sanoihin junnu vaati hiihtimiä kellarista, Spede seukkaamista ja ukko lompsi syömään ja maate. Räyh! Irkku vaimensi Speden tutilla, junnun antamalla monot jalkaan ja toteamalla että hiihtimet ilmestyy vasta kun prinsessakin on kotiutunut, äireen on pakko laitella pyykkejä nyt! Nyt olisi sitten pyykit laiteltu ja ukko kuorsaa. Jippiajei! Ja koska kaikki tämä tällainen ihmeellinen touhu saa irkun verenpaineen tosiaan nousemaan korviin ja ajatukset sinne EVVK-linjalle, niin eiköhän irkun suusta kuulunut aika reipashenkistä mutinaa pyykkejä laitellessa... Vähän tähän tapaan.

- Onko huomenna vapaa, kysyjänä junnu.
- On.
- Mennään huomenna kauppaan.
- Te meette mummulle yöks.
- Miks? Emmä haluu, tulee ikävä.
- Yks yö vaan, muutkin tulee. Äitillä ja isillä on synttärit.
- Meetteks te hotelliin nukkumaan.
- Ei kai, en tiedä mihin mennään.
- Mä poimin äitille kukkia.
- Ei kasva kuule ulkona tähän aikaan vuodesta.
- Mää meen ostaan.
- Juu, sano isille.
- Isi nukkuu.
- Juu, niin tekee. Äiti viettää huomenna synttärit saunoen ja nukkuen, ja isi saa painua vaikka hevonkuuseen pippaloimaan.
- Mää tuon sulle kukkia.
- Tuo vaan.
- Määki haluun saunaan...

Että juu. Mieli tekisi sanoa ukollekin, että helketti soikoon, painu mihis lystäät juhlimaan, minä en sinua minun saunaani kutsu, enkä sinua samaan sänkyyn edes halua, minä NUKUN koko merkkipäivät.

Väsymystä ilmassa kenties? Jahas. Se siitä ja sen kestävyydestä, siskoni, rakas kerubi, tulee teelle. Jota ei edes juo, kun juo pelkkää vettä ja maitoa. Se on moro!