Käsittääkseni Olympialaiset on loppumaisillaan ja se jos joku on mukavaa! Myönnän toki auliisti, että seurasin itse hyvinkin tarkkaan Suomen Leijonajoukkueen edesottamuksia kisoissa vaikka suurin osa peleistä jäikin seuraamatta ja voi kuulkaa, kyllä pronssi on nannaa sekin! Hopea hävitään, pronssi voitetaan ja sen mukainen oli eilen aamusella fiiliskin ottelun päätyttyä. Illalla touhusin sitten oikein kisastudion finaalipeliä ajatellen, USA-Kanada-matsi oli juuri niin kuuma kuin odotinkin sen olevan.

Kotirintamalla ollaan sekä nousu- että laskusuunnassa. Ukko voi jo huomattavasti paremmin, päätä ei särje, nenä ei falskaa eikä kasvotkaan muuttuneet mustiksi vaikka sitä odottelimme lasten kanssa tapahtuvaksi. Nenä on edelleen kipeä mutta se nyt on oletettavaakin. Vaan sitten se laskusuunta. Junnu on tukossa kuin no, no niin tukossa kuin nyt olla voi ilman että tarvitsee lääkäriin sentään lähteä. Tuplailin lääkkeet jo viime viikolla kun lenssumerkkejä alkoi olla ilmassa ja jaksaminen alkoi olla mitä sattui ja katso, perjantaiaamuna sängystä nousi nuori mies joka oksensi keittiön lattialle limaa aikansa yskittyään. Ei kiva ei.

Inhottavinta on kuitenkin se, että nuori mies yskii myös yöllä niin että unet häiriintyy. Junnun itsensä siis, ja ehkä hieman siinä sivussa äidinkin joka kuulostelee lääketarvetta unen keskellä. Tänään on edessä apteekkireissu, seretide alkaa olla finaalissa ja taidan samalla kertaa napata pojalle myös singulairia apteekista, josko jo loppuviikosta olo olisi mukavampi. Avaavaakin kun on mennyt nyt päivittäin muutamaan kertaan ja sehän ei ole alkuunkaan normaalia kun on junnusta nykykuntoisena kyse. Pirullista!

Perjantaina on edessä prinsessan operaatio ja tämäkin on yskinyt ja niiskuttanut nyt pari päivää, elän toivossa että lenssu jää vain siihen niiskuttamiseen eikä tämä ainakaan saa mitään kunnon tautia perjantaiksi kehitettyä. Perjantaita ajatellen olen jo kaivanut kirjahyllyäkin innolla, leikkurin jälkeen kun on edessä ainakin kolmen, ehkä jopa neljän tunnin, mittainen lepohetki potilashuoneessa. Todennäköisesti prinsessa nukkuu ja oksentaa vuorotellen tämän ajan joten ajattelin käyttää sen nukkumisajan hyväkseni ja lukea jonkun hyvän kirjan. Vielä kun osaisi päättää minkä Jacqueline Briskinin kirjoista ottaa mukaansa, jokainen niistä on useampaan kertaan luettu mutta viimeisistä lukukerroista on jo vuosia aikaa.

Hiihtolomaviikon kunniaksi pakkasetkin putosi onneksi pyllylleen, pihaan on nyt rakennettu kaksi komeaa lumiukkoa jotka tosin alkavat vähitellen näyttää siltä että ne istuvat siellä pienessä laitamyötäisessä. Lumetkin on rymisseet mukavasti katolta pois, lauantai-iltana poika 15v kotiutui nuokkarilta kympin kanttiin tekemään lumitöitä. Jösses sitä jään määrää mikä ulko-oven eteen rymähti. Kuistin katolla on vielä runsaasti jäätä ja lunta mutta aamuinen katselmus sai minut vakuuttuneeksi siitä että se on pari tuntia ja meidän ovesta ei pääse ulos jään tukkiessa kulkuväylän.

Teini piipahti lauantaina parhaan kaverinsa kanssa baarissa, kaveri kun täytti 18 viime sunnuntaina eikä näin ollen päässyt baaririentoihin vielä viime viikonloppuna. Tällä kertaa luotin siihen että teini osaa kuin osaakin omin avuin kotiin ja osasihan tuo, ukkokin oli jo ehtinyt nukkumaan ennen kuin tämä kotiutui. Aamulla sängystä kömpi pystyyn erittäin nälkäinen mutta muuten hyvävointinen teini, toista oli tämän kaverin olo. Illansuussa paikalle lompsotellut kaveri istui kalpeana hiljaa keittiössä ja näytti suunnilleen katujyrän alle jääneeltä. Karua on vuosien täyttäminen, on se.

Poika 13v yöpyi kaverillaan lauantaina ja kotiutui eilen ehtoolla. Olivat olleet Edenissä porukalla riekkumassa päivällä ja nyt poika suunnittelee isällä piipahtamista. Poika 15v lähti isälleen eilen mutta kotiutuu ilmeisesti jo tänään, tämä kun on lähdössä huomenna Sappeeseen laskettelemaan kavereidensa kanssa ja keskiviikkona tällä on nuokkarin järkkäämään tapahtumaan osallistuminen mansessa. Kovin on kiireisiä nämä nuoret ihmiset, teinikin katosi eilen illalla siskolleni lapsenhoitohommiin ja kotiutunee tänään jossain vaiheessa. Ai niin, tällähän on muuten tänään kirjalliset autokoulun tiimoilta, jei!

Touhua siis riittää vaikka ukko onkin edelleen petipotilaana. Kivuton pää tuntuu pysyvän kivuttomana vain kun pysyy suht rauhallisesti aloillaan, eilinen makuuni- ja kauppareissu junnun kanssa sai pääkivun palaamaan hetkeksi. Jatkan siis touhujani täällä yh-linjalla tämän viikon, ilmanko on ollut hieman kiirutta koko viikonlopun kun tuntuu että ruokaakin on saanut tehdä suunnilleen armeijakomppanialle.

Ja nyt siirryn suosilla tutkailemaan saisinko lapiolla kolautettua kuistin katon räystään yli roikkuvan jääkökkäreen pois. Mukavaa maanantaita kaikillen ja se on moro!