Niin se kuulkaa on, olen ajautunut tilanteeseen jossa kokkailen enemmän kuin meillä syödään. Toisaaltahan tämä on vallan hyvä juttu, esimerkiksi tänään ei ruokaa laitella koska jääkaappi tursuaa sitä jo ennestään niin että jokainen saa valita mitä tahtoo syödä ruoaksi. Toisaalta taas, kokkailupeukaloa kutittaa. Olisi parempi jos kutina kohdistuisi jauhopeukaloon, sitä lajia kun olisi syytä harjoittaa. Eikä vähiten siksi, että totesin illalla kolmen pienimmän iltapalailtua, itseni puraistua pari leipää ja ukon vedettyä oma ehtooateriansa että hittolainen, leipää menee kokonainen paketti pelkästään meihin.

Toinen syy miksi minun olisi syytä harjoittaa jauhopeukaloa on valmistujaiset, joita meillä vietetään kuukauden kuluttua. Ei, teini ei vielä valmistu, ei sentään, mutta siskoni valmistuu lähihoitajaksi. Äidin puuttuminen aiheuttaa taas sen, että sisko esitti vienon toiveen josko minä järjestäisin kyseiset kekkerit meillä. No mikä jottei, kyllä tuo minulle passaa vaikka omiakin kekkereitä olisi tarjolla millä mitalla. Ihan aluksi olisi minun ja ukon synttärit, me kun täytämme sopivasti peräkkäisinä päivinä. Lisäksi listalla olisi reilun kuukauden päästä ne teinin 18v-synttärit jotka aiheuttaa kieltämättä lievää kauhua tässä äiti-ihmisessä.

Oman jännityksensä siskon kekkereiden suhteen aiheutti ukon siskon vauvan, joka syntyi muuten juuri ennen vuodenvaihdetta, tulevat ristiäiset. Osuuko mokomat samalle viikonlopulle ja kenties vielä samalle lauantaille kun siskon juhlat. Olin tuolloin jo lupautunut siskon juhlien järjestäjäksi joten olisin joutunut toteamaan (ja aiheuttamaan todennäköisesti pahaa verta osassa ukon puoleisista naissukulaisista) että olen estynyt osallistumaan kyseiseen tilaisuuteen. Eilen kastepäivä selvisi ja mikä onni minun kannaltani, se ei osu kyseiselle viikonlopulle kuin siskon juhlat.

Huono onni taas osuikin sitten muihin osapuoliin, tai ainakin ukkoon ja tämän toiseen siskoon, kyseinen tilaisuus kun on sopivasti samana päivänä kun ukko ja tämän serkku vie lapsia, junnua, prinsessaa ja ukon serkun tytärtä, Disney On Ice-tapahtumaa katsomaan. Eikä siinä vielä kaikki, ukon nuorin siskokin sattuu olemaan juuri tuolloin laivalla eli jos voi osua huonoon kohtaan niin todellakin osuu. Itseäni tosin ihmetyttää kovin miksi ristiäisillä on sellainen kiire, vauva täyttää samaisena päivänä tasan kuukauden, ja miksi ukon sisko ei ole yhtään kysellyt keneltäkään onko näillä parin viikon päähän jo ohjelmaa järkättynä. No, kukin tyylillään sanon mä!

Vaan asiasta sammakkoon, eilinen ihana yllätys eli pojan 15v merkillinen ominpäin herääminen ei luonnollisestikaan toistunut enää tänään. Päinvastoin, poika päätti myöhästyä tyylikkäästi koulusta äidin heräteltyä tätä ensin reilun tunnin ja huudeltua tämän jälkeen tälle suunnilleen toisen tunnin että "etkö nyt jumankavita voi lähteä sitä koulua kohti ja onko ihan pirun pakko myöhästyä taas". Lisähermaria aiheutti pojan 15v erittäin fiksu toiminta speden kanssa eli itseään hajustaessaan partavedellä ja dödöllä tämä päätti hajustaa myös speden. Helketti sanon mä! Aivot olisi enemmän kuin toivotut tuolle tanopille, pahoin pelkään että kyseinen hemmo on seissyt sopanjakojonossa kun aivoja on jaettu.

Vaan nyt. Siirryn tutkailemaan erinäisiä leivontaan keskittyviä blogeja ihan jo siksikin että saisin vähän suuntimaa siihen millaisia tarjottavia sitä kyhäisi niihin siskon kekkereihin. Viettäkää mukava tiistai ja se on moro!