Sitähän tämä on aivan selvästi kun naisihminen herää aamulla puoli kuudelta, makoilee hetken sängyssä ja miettii tulisiko se uni enää millään uudelleen ja hoksaa sitten että jaa, samapa tuo tuleeko vai ei, taidan nousta silti ylös kun ne lääkkeetkin olisi hyvä ottaa jo kuuden kanttiin. Hittolainen, jo on markkinat! Vaan eipä silti, jos tällä tunnollisuudella on himppanenkin tekemistä tämän voinnin kanssa niin jatkan ilomielin tunnollisella linjalla ja kiittelen vielä päälle itseäni. Buranat on näet historiaa. Ei pienintäkään tarvetta napsia särkylääkkeitä hammaskaluston takia, eikä juuri tällä hetkellä varpaidenkaan, olen näet torstaista asti varustautunut heti herättyäni toppahousuihin ja villapusakkaan eli pienintäkään vilutusta ei ole päässyt tulemaan.

Tähän itsensä lämpimänä pitämiseen on tosin liittynyt useita tunnin-puolentoista mittaisia sohvalla viltin alla oleiluja jotka ovat joissain määrin ongelmallisia. En näet tiedä onko ne nuo pirun lääkkeet jotka aiheuttavat tämän järjettömän väsymystilan. Aamu menee vielä ihan hyvin mutta annapa olla kun kello tulee kymmenen aamupäivällä. Se on siinä ja siinä että saan silmät pysymään auki. Puolen tunnin torkut eivät vaikuta suuntaan tai toiseen, kahvia kittaa kaiken aikaa yhtä puolikuollut naisihminen koko loppupäivän ajan. Eilen nukuin päivällä kolmeen otteeseen sen puoliset tuntia, kiitos teinin joka pääsi hyvissä ajoin koulusta. Ja silti. Teinin lähdettyä illalla rientoihinsa en kertakaikkiaan uskaltanut istua sohvalle koska uni tuli joka kerta yhtä salakavalasti puun takaa istuessa. Pirullista.

Onneksi kuuri loppuu maanantaiaamuun eli ehkä tästä piristytään vielä ja kunnolla ensi viikolla. Leivontaa kun olisi luvassa reiluissa määrin jos joku sitä vain viitsisi suorittaa. Sitä on muuten luvassa tällekin päivälle, joku näet pilaili eilen aamusella treeniensä perään että onkohan mamma leiponut pullaa kun pullahammasta kolottaisi. Pilana minä sen otin mutta asiaa tarkemmin kysyttyäni mies totesi että pulla olisi kyllä hyvää välillä, sitä kun ei ole ihan hetkeen meillä ollut tarjolla joten ajattelin nyt aamun kunniaksi pyöräyttää pullataikinan, tänään kun ei tarvitse edes ruokaa laitella.

Innostuin eilen aamupäivällä tekemään kymmenen litran kattilallisen rosvosoppaa, jota meillä vetää ukkoa ja prinsessaa lukuunottamatta koko muu porukka himolla. Lisäksi tein muusia ja jauhelihasoosia rosvosoppaa fanittamattomille joten ruokaa ei tarvitse kuin lämmitellä sitä mukaa kun nälkää pukkaa. Loistava aamupäivä pullien pyörittelylle siis. Muilta osin pyhittänen tämän päivän pyykkisirkukselle ja jonkinasteiselle siivoilulle, makuulleen kun ei taida pahemmin joutaa. Teinillä on tänään koulussa avoimien ovien-päivä ja ukko lähtee nyt aamusta hiihtämään ja sen perään prinsessan kanssa aivan kahden elokuviin.

Tämä kaksin leffaan meneminen olikin ihan oma lukunsa. Ukkohan on käynyt prinsessan ja junnun kanssa silloin tällöin siellä ja täällä, ja aina seurueessa on ollut mukana serkkupoika tyttärensä kanssa. Prinsessa ja tämän tytär kun ovat samaa ikää ja tulevat juttuun keskenään loistavasti. Tästäkin huolimatta prinsessa kärttyilee välillä sitä, että isi ei tee koskaan tämän kanssa kaksin mitään. Ihme juttu, kerrankin minun harmaa aivosoluni leikkasi ja totesin miehelle että prinsessa tahtoisi joskus olla ihan kaksin. Ilman sitä serkkupoikaa ja tämän tytärtä, sittenkin että pitää kovasti seurasta. Mies epäili tietysti sanojani ja kysyi varmemmaksi vakuudeksi prinsessalta että josko sinne leffaan ja tahtoisiko tämä serkkupojan ja kaverin sinne mukaan. No, eipä halunnut. Enkä ihmettele, prinsessa ei ehdi nähdä ukkoa sitäkään vähää mitä junnu näkee, tällä kun on koulupäivät jo siinä määrin pidempiä että isin iltavuoroviikoilla he eivät näe edes vilaukselta kuin yhtenä päivänä viikossa. Tylyä.

Vaan nyt, luulenpa että siirryn sen taikinan pyörittelyn pariin, aamukahvit on juotu, lääkkeet napsittu ja muutenkin heräämiskuvioitu se mikä pitääkin. Oikein mukavaa lauantaita kaikille ja se on moro!