Kyllä asioilla on aina puolensa. Kuten nyt sillä, että koko kylä pimeni eilen klo 21:50 ja peliin valmistautuneet kansalaiset soitteli toisilleen ärtymyksen täyttämin äänin ihmetellen mitvit nyt taas. Tämä soitti lähinnä pienehkön laajuuskartoituksen manattuaan hetkisen sitä että a. leffa jota tämä tuijotteli jäi kesken ja b. lämpimät voileivät joita tämä aikoi mainoskatkolla tehdä jäi tekemättä, painui sitten tupakalle ja sen perään vakaatasoon vuoteeseen. Ja kuulkaa, jos ihminen nukahtaa kympin jälkeen ja herää aamulla niin että kelloradio välkyttää takuuvarmasti väärää aikaa niin niinhän siinä sitten käy että ihminen kerää vaatteensa ja luunsa ja siirtyy pukeutumaan keittiöön. Jossa ihminen toteaa että kas, se olis sit aamuviis.

Vaan ei lannistuta pienistä, siinä aamuviideltä heräämisessäkin on puolensa. Silloin ehtii näet takuuvarmasti juomaan ne aamukahvit ilman että kukaan nykii paidanhelmasta tai heittelee kiukuspäissään tutilla otsaan kun se-aamuvelli-ei-olekaan-valmiina. Nautinnollista sanon mä! Ja kun siihen vielä yhdistää persiilleen menneen pakkasen ja ensimmäisen aamun aikoihin jolloin ensimmäisenä mielessä ei välky toppahousujen farkkujen päälle kiskominen niin johan tässä on pakko todeta että voisiko elämä olla juurikaan mukavampaa? Ei voisi!

Niin. Ehkä tämä aamu ei ole kaikille yhtä nautinnollinen kuin allekirjoittaneelle, makuuhuoneessa on näet unten mailla ihminen jonka elämä on kärsimystä. Eilinen operaatio oli mennyt toisen ontelon osalta suitsait sukkelaan mutta se toinen. Ai. Poskiontelon vallannut kysta oli näet todellakin vallannut sen. Lähes koko ontelo oli täynnä, vain pieni soiro ontelon yläreunassa oli kystavapaa. Tämän havainnoin kuvista jotka ukko toi tullessaan kotiin, jos ontelon kuvittelisi kahden euron kolikon kokoiseksi niin yläreunassa oli juuri ja juuri kolmen millin korkuinen alue jossa kystaa ei ollut.

Koska kysta oli siis julmetun kokoinen, selittää se täysin päänsäryt joita ukolla on ollut. Kuten myös sen, ettei se puoli onteloista puutunut millään. Ei sittenkään että lääkäri lykkäsi puudutuspiikin toisensa perään nokkaan. Eikä tuo mokoma tahtonut poiskaan sieltä. Toisen ontelon operointi oli kestänyt muutaman minuutin, toisessa menikin sitten iloisesti reilu tunti. Ai ai. Kotiin palasi pääkipuinen mies jonka nenä alkoi falskaamaan solkenaan verta heti tämän päästyä ovesta sisään. Ei ole kivaa ei! Talouspaperia meni valehtelematta rullallinen muutamassa tunnissa ja vihdoin iltakuuden aikaan vuoto alkoi asettua.

Tänään on sitten tamponien poisto edessä ja itse olen jo kauhusta jäykkänä etukäteen. Toivottavasti vuoto ei ylly uudelleen hervottomaksi, eilen ehdin jo miettiä sitäkin että näinköhän tässä pitää ukko kiikuttaa lekuriin uudemman kerran. Ihmetystä aiheutti leikkausta ennen tullut lappu jossa kiellettiin mm buranan käyttö ennen leikkausta, se kun lisää verenvuotoriskiä ja resepti jonka ukko kiikutti leikkurista kotiin. Siinä määrättiin pääasialliseksi särkylääkkeeksi buranaa ja lisälääkkeeksi panacodia. Mukana oli myös antibioottiresepti ja irkkuhan riensi apteekkiin noutamaan lääkesatsia heti teinin palattua työharjoittelusta.

En muuten ollut ainoa joka kyseistä reseptiä ihmetteli. Apteekkari soitti lopulta ukon lääkärille ja kysyi miten se burana, lopputuloksena burana siirtyi lisälääkkeeksi tarvittaessa ja panacod pääasialliseksi särkylääkkeeksi. Hyvä niin. Toivottavasti ukon olo alkaa kohenemaan tänään, eilen se oli todella kurja, liekö sitten sillä taltalla osaa asiaan kystan lisäksi, päänsärky oli näet luokkaa megalomaaninen vielä ukon suoriutuessa nukkumaankin. Minua voi pitää kiittämättömänä ken tahtoo, mutta kyllä mielessä kävi eilen muutaman kerran surku siitä, että hiihtoloma vietetään meillä toipuen ja toisaalta, perjantaina on sitten prinsessan leikkaus vuorossa, eli leikkuroiden. Höh!

Jos kohta eilen aamulla en osannut tehdä yhtään mitään muuta kuin pyöriä toimettomana pitkin huushollia odotellessani ukon soittoa niin kuulkaa, toista se oli sitten iltapäivällä ukon kotiuduttua. Lisättäköön tosin sen verran aamuiseen toimettomuuteen että sitä lievittääkseni tein itselleni kasvohoidon, kävin suihkussa, laittelin kampauksen ja meikkasin ja kuulkaa, se jos mikä kertoo valtavasta hermostuneisuudesta, minähän en sen kummemmin hiuksia vääntele saati pakkelia tupruttele paitsi viihteelle lähtiessäni. Toisaalta, olinpa sitten viimeisen päälle laitettu kun iltapäivällä sain virtapiirit toimimaan.

Puoli kolmelta hyppäsin näet autoon paitsi sitä apteekkia varten, myös hakeakseni pojan 15v leirikoulun hyväksi myymät pesuaineet koululta. Ja kyllä niitä olikin, voldemarin perä täyttyi hetkessä. Niissä onkin mukavasti jakamista ympäri kyliä hiihtolomaksi. Koululta suuntasin sinne apteekkiin ja pakko todeta, on se nyt ihme että kotona hengatessa ei puhelin juurikaan soi mutta annas olla kun menet johonkin jossa et siihen helketin kapulaan viitsi plääsäillä.

Apteekin tiskillä notkuessani kännykkä soi kolmesti! Kahdesti soittaja oli sisko, tuo pölhöpäinen kerubi joka ei tunnu tajuavan ettei tämän napa ole sama kuin maailmannapa, ja kertaalleen pojan 15v luokanvalvoja, jonka puhelun otinkin sitten vastaan. Pesuainelaskelmat oli näet menneet sekaisin mutta sekaannus ei ollut sattunut meidän automme perään heitetyn satsin osalta, tämän totesin apteekista poistuttuani ja laskettuani pesuainepänikät joita autonperässä oli.

Apteekkireissun lomassa piipahdin myös kaupalla hakemassa ukolle jäätelöä pakettitolkulla ja kas, kyllä sitä on mennytkin. Illalla ukko jäi hengaamaan hereille kun minä painelin maate, sen verran kuulin sänkyyn vielä pälinöitä että teini kotiutui ja lähti lähes samantien ex-poikaystävälleen yöksi (kröhöm, se vanha suola jne) ja poika 15v selvitti aamuaikatauluaan jonka mukaan aikoo lähteä tänään laskettelemaan. Havahduin toki hereille vielä myöhemminkin ja se olikin hyvä havahdus, havahduttajana oli näet ukko joka oli aivastanut ja toinen tamponi oli irronnut nokasta samalla kertaa. Niin tosiaan. Tänään mitään tamponeita edes tarvitse enää irrotella. Nehän lähti yöllä, mutta enhän minä sellaista muistanut heti herättyäni.

Vuotoa ei ole ilmaantunut uudelleen eli näinköhän tässä ukko on jo voitolla, äsken tuo pyörähti keittiössä hakemassa juotavaa ja manaamassa väsymystä, ilta kun oli venynyt kovin pitkään niitä sähköjä odotellessa ja lentäviä tamponeita ihmetellessä. Pääkipukin on kuulemma hellittänyt mutta nokka on niin pirun kipiä, kuten arvata saattaa. Vaan nyt, siirryn suosilla toimittamaan aamutouhuja, josko tässä vaikka heti ysin kanttiin silpasisi ruokakauppaan. Se on moro ja viettäkää mukava lauantai!