Kuulostinko Aku Ankalta? Tai yleensäkin joltain vaakkuvalta linnulta? Tarkoitus ei ole, kuulostaa ankalta sen enempää kuin naakaltakaan, mutta niin. Menin sitten katsomaan kalenteriin. Big mistake. En ole unohtanut viedä autoa katsastukseen, en lasta lääkäriin enkä edes skipannut kenenkään lähisukulaisen synttäreitä, vaan ihan laskenut päiviä. Se on kuulkaa viisi (5!) päivää kastetilaisuuteen. Kääk! Ja se lusikka kastemekosta puhumattakaan edelleen tiukasti kateissa. Jos en huomenaamulla kertoile laveaa tarinaa siitä kuinka vintistä osui käteen tuota ja tätä, minua sopii ihan huoletta potkaista. Hanuriin. Tai johonkin sinne main. Onhan tämä nyt sitten merkillistä touhua niin!

Toinen katastrofikukkanen minkä kalenterin katselu oli leipominen. Siis herranen aika sentään, enhän minä ole vielä omistanut pienintäkään ajatusta sille, mitä ristiäisiin kyhään. Kamalaa kun sitä akka löystyy, siis ei fyysisesti vaan ajatusmaailmaltaan iän ja lasten myötä. Jos Spede olisi syntynyt kymmenen vuotta ja neljä lasta takaperin, olisi minulla jo talokin katosta lattiaan siivottuna ja viiden lajin menú tehtynä juhlia varten. Voi Spede-parka. Löyhämielisen äidin pyöreäposkinen poika.

Okei. Tämä tästä. Se pyöreäposkinen poika kutsuu maitobaaria. Menen leikkimään tarjoilijaa. Moro!