Vaikka hetken jo näytti viiden kanttiin taas huonolta. Mikä ihme siinä on että tuon tenavan on PAKKO herätä kotona viideltä ja köpötellä keittiöön huutamaan äitiä vaikka äiti pötköttää metrin päässä tämän sängystä. Ja mikä ihme siinä on että lapsi ei millään tahtoisi nukkua uudelleen vaikka onkin sitten koko päivän kiukkuinen kuin ampiainen liian lyhyen yön jälkeen. Minä en ymmärrä enkä edes halua ymmärtää jos tarkkoja ollaan. Hittolainen!

Ja aivan kuten eilenaamullakin, tämä herättää sillä touhullaan myös junnun joka aloitti taas sen päiväisen niiskuttamisen ja norsuntöräyttelyn sängyssään. Kamalan julmaa on touhu, kun erittäin väsynyt ja erittäin korpeentunut äiti toteaa tukkonenäiselle tenavalle että lopeta, hengitä helketti soikoon suun kautta ja NUKU! Mutta ei helketti, viideltä nouseminen kahden pojan kanssa ei todellakaan napannut yhtään tänä aamuna. Ihme tapahtui, kumpikin pojista kuukahti takaisin unille, spede tosin koetti vielä uudemman kerran junnun jo nukahdettua josko se äiti kuitenkin tahtoisi nousta. Ei tahtonut.

Eilen olin, toisin kuin pelkäsin aamulla, yllättävän virkeä vaikka nämä yöunet nyt on olleetkin aika kuraa täällä. Sain kuin sainkin sen koko pyykkivuoren pestyä ja kuivumaan ja ne kuivina naruilla roikkuneetkin tuli viikkailtua kaappeihin. Vaan kyllä niitä olikin, etenkin pyyhkeitä. Minä en ihan aina ymmärrä miten teinipartion aivot toimii eikä minun ehkä tarvitsekaan.

Sunnuntaina kun palasimme mökiltä oli vaatehuoneen pyyhehylly tyhjä pyyhepinoista. Samanlaista tyhjyyttä huokui astiakaapissa matalien lautasten ja juomalasien kohdat, eikä kahvikuppejakaan näkynyt missään paria lavuaarissa likaisena lojunutta lukuunottamatta. Eipä ihme, tiskikone oli ääriään myöten täynnä likaisia astioita. Miksi ihmeessä sitä ei oltu voitu laittaa päälle, se ei minulle ole vieläkään selvinnyt.

Pyyhkeistä taas pari näkyi olkkarin sohvalla, pari taisi lojua oven päällä kuivumassa. Neljä pyyhettä nyt ei yksin selitä pyyhekatoa, niitä kun oli mökille lähtiessä pari pinkkaa hyllyllä. Yläkerta sen sijaan selitti. Minä kävin poimimassa pyykkiin kuusi pyyhettä teinin huoneesta. Ja ihan tuosta vaan. Todennäköisesti niitä on vieläkin siellä jos vain viitsisin kurkata sinne teinin vaatekaappiin mutta kun en viitsi. Se kun saa verenpaineeni nousemaan aina tappiin hetkessä.

Lohdutan itseäni ajatuksella siitä kuinka vielä jonain päivänä kodissani ei loju miljoonaa kenkäparia eteisessä, ei likaisia vaatteita siellä täällä sen mukaan mihin tenavat on riisuneet kuteitaan enkä astu lelujen päälle tai kisko pienempiä kapineita vahingossa imuriin. Lohduttaudun myös ajatuksella siitä kuinka vielä joskus pyyhepinot on suorassa ja ehkä jopa pienempiäkin, keittiön kaapissa on aina astioita ja kukaan ei pissaa vessanpytyn reunan yli lattialle. Ah!

Olen todennäköisesti muistanut mainita täällä tyttöserkkujen kokoontumisajoista joita yksi meistä äidin puolen serkuksista alkoi järjestellä huhtikuun loppupuolella. Meitä serkuksiahan on 12 ja meitä tyttöserkuksia 8 joiden ikäjakauma on 25 ja 44 välillä. Suurin osa meistä serkuksista on perheellisiä, yhdellä tytöistä ei taida vielä perhettä olla ja kolmella tytöistä ei ole lapsia. Ymmärrettävästi kyseisten kokoontumisajojen suunnittelussa tarvittiin ihan aluksi aikataulutusta siitä minä päivänä kukin pääsisi paikalle.

Järjestäjä itse on lapseton ja hänen työnsä rajoittuu maanantain ja perjantain välille kuten suurimmalla osalla serkuksista muutenkin. Joukossa on tosin pari vuorotyöntekijää ja yksi joka asuu parinsadan kilometrin päässä eli aika pitkälti olin itse sillä linjalla että lienee järkevin että nämä kolme joilla se pääsy ei välttämättä ole tuosta vain järjestettävissä ovat ne jotka lähinnä sanelevat sen mille lauantai-illalle nämä kokoontumisajot mätkäistään.

No, monen mutkan ja väännön jälkeen se ilta saatiin kuin saatiinkin sovittua ja se on nyt sitten tulevana lauantaina. Ehkä me vanhemmat serkut olemme jotenkin jauhopäitä, mutta kuten penskoinakin me onnistuimme jälleen kerran tuskastumaan järjestävän serkun mielen muuttumisiin. Minähän olen siis kolmanneksi vanhin koko serkkulaumasta ja minua vanhempia on juuri ne varaäitini tyttäret, eli ykkösserkkuni ja tämän minua 6 vuotta vanhempi isosisko.

Aluksi tämä näet kyseli mitä kukakin tahtoisi tuolloin iltasella napostella. Ja onko ruoka-aineallergioita. Jotenkin minua hirvitti ajatus siitä että tämä yksin niitä tarjoiluja touhuaisi mutta niin, tämä kun on lapseton ja kärsii ajoittain viikonloppuisin tekemisen puutteesta niin ajattelin tämän paikkailevan tekemisen puutettaan sillä touhaamisella. Yhtäkkiä tämä sitten kysyikin, onneksi, pidettäisiinkö kuitenkin nyyttärit joka on ajatuksena minusta järkevin.

Pitopaikaksi varmistui tämän vanhempien omakotitalo joka on tällä hetkellä tyhjillään maaseudun rauhassa tämän vanhempien muutettua keskustaan kerrostaloon. Luvassa oli siis saunomista, turinointia ja pienimuotoista evästelyä siinä samalla kertaa, tai näin me ainakin kaikki taisimme kuvitella aina järjestävää tahoa myöten tuossa vaiheessa. Siskoa, vanhinta serkkua ja sitä parinsadan kilsan päästä tulijaa lukuunottamatta koko muu serkkukööri asuu siellä meidän ns synnyinseuduilla joten oletettavaa oli sekin että myöhemmin illalla porukka saattaisi kulkeutua synnyinseudun yöelämää katsastamaan josta minä tosin totesin siskolle samantien että se osio ei kyllä minua nappaa.

Siskolle tämä oli oikeinkin hyvä uutinen, tämä kun vaihtoi työvuorojaan tuon viikonlopun osalta että pääsisi osallistumaan touhuihin eikä tarvitsisi heti aamuseiskaan sentään kömpiä vaan vasta puoliltapäivin kulkeutua työmaata kohti joten meidän osaltamme kuvio oli aika hyvin kuosissa. Tarjoilupuolta tuumailtiin edelleen naamiksen kautta ja yhtäkkiä se alunperin sovittu klo 18 olikin aivan liian myöhään.

Sisko manasi huolella, samoin minä ihan vain solidaarisuudesta siskoa kohtaan, sisko kun on lauantainakin töissä ja tämä ei kertakaikkiaan pääse repeämään paikalle klo 16 kuten järjestävä taho yhtäkkiä toivoi. Tässä vaiheessa yksi serkuksista tiputtautui ihan suosilla pois porukasta, tälläkin kun on viikonloppuna töitä. Meitä oli siis edelleen 7 jotka olimme kokoontumisajoissa kulkeutumassa, tosin vanhin serkuistakin totesi että hän ei voi olla montaa tuntia kun hänellekin ilmaantui menoa vielä sinne myöhäisemmälle illalle.

No, nyt tilanne on se että me jättäydyimme siskonkin kanssa pois kekkereistä, siskolla kun on suuria sydänsuruja ollut kohta viikon ja niitä näemmä vain lisätään tällä hetkellä. Sydämen valittu tahtoi ottaa aikalisän ja sitä on itketty urakalla eikä se ilmeisesti ollut riittävästi sillä alkuviikosta tämä kuuli että tälle hyvin läheinen poikansa pappa on sairastunut uudelleen syöpään josta tämä toipui viitisen vuotta sitten. Eilen sisko soitti iltasella ja totesi että hänen ystävänsä, joka on ollut ainoa minun lisäkseni jonka kanssa tämä on näissä sydänsuruissaan pystynyt nyt puhumaan, oli löytänyt veljensä kuolleena edellisenä päivänä.

Ja hyvä olikin että jättäydyttiin, jos tarkkoja ollaan. Viimeisen kolmen päivän aikana illanistujaiset on muuttuneet kahvitilaisuudeksi klo 16. Ei saunaa, ei iltaturinointia eikä mitään muutakaan ihmeellistä. Ou mai. En sitten tiedä onko näistä viidestä serkusta jotka niihin kokoontumisajoihin, joita en kyllä enää kokoontumisajoiksi sanoisi parhaalla tahdollanikaan, ovat osallistumassa, ne nuoremmat innoissaan tapaamisesta mutta tiedän satavarmaksi että niiden kahden minua vanhemman serkun mielenkiinto on lopahtanut täysin ja ilman sitä parinsadan kilsan päästä paikalle rientävää serkkua nämä eivät edes osallistuisi koko tilaisuuteen.

Niin. Paitsi että olen touhunnut tämän viikon kotosalla niitä kotihommia, synttärijärkkäilyjä ja vähän sitä sun tätä niin olen joka päivä istunut vähintään tunnin siskon kanssa milloin keittiössä, milloin ulkorappusilla ja antanut tämän puhua ja itkeä. Tällä hetkellä itsellä on himppasen jo, sanoisinko, takki tyhjä. Kaipaisi virtaa, jos näin voi sanoa. Hohhoijakkaa. No, eiköhän tämä tästä taas suttaannu kun ehtii.

Jahas, onpa taas tullut plääsättyä joten nyt on ihan pakko siirtyä vähitellen lataamaan pyyhkeitä pyykkäriin että saa ne kuivauksellekin vielä tänään ja ehkä jopa kaappiin asti, ainakin käymään jos ei muuta. Ajattelin näet lämmittää saunan iltasella kun ukkokin on iltavuorossa, josko spede saunanväsyttämänä nukkuisi ensi yön paremmin. Se on moro ja viettäkää mukava perjantai!