Siis sanonko. Miten on mahdollista, että aina, joka kerta, poikkeuksetta, puhtaiden vaatteiden seassa seilaa useampi yksinäinen sukka? Nyt ei käy enää selitykseksi sukkia syövä koirakaan, joka meillä oli muutama vuosi sitten. Siis tämä koira, rotikka, se tosiaan haki pyykkitelineeltä sukkia, nieli ne kokonaisena ja paskoi ne sitten pihalle. Lukematon määrä yksinäisiä sukkia jäi taloon sen jäljiltä vaan olisittepa nähneet pihan etenkin keväällä kun sukka-armeija paljastui yksi kerrallaan hangen alta. Luulisin tosin, että ne kaikki talon sisätiloihin jääneet on kyllä kulkeutuneet jo lokkien katseltaviksi kaatopaikalle.

Joten, missä sukkia? Paitsi siinä yhdessä isossa laatikossa mihin yksinäiset vaeltajat sitten aina lopuksi talletan. Ja josta aina toisinaan ilokseni löytyy jollekin yksinäiselle parikin. Stressaahan se tällainen, jatkuva sukkasota. Pyykkikonettakaan en haluaisi syyttää, se kun kuitenkin yrittää parhaansa. Toisin kuin nuo ilkimykset jotka niitä pyykkejä viskovat miten sattuu. Kätevä aasinsilta taas, asiaan nimeltä kuistinsiivous. Jonka poika 13v suoritti viime viikolla. Ja joka paljasti ainakin osittain kadonneiden vaatteiden kohtaloa.

Siellähän niitä oli, poikien huppareita, sukkia ja jopa boksereita useammat. Pukeutuvatkohan pojat kuistilla? Ja jos niin koska kun en ole huomannut? Pyykkisota on vaiheessa keskeneräinen, alkoi niin päässä soimaan tämä kurttukasa jonka valloitusleikkiä yksinäiset sukat harjoittavat. Menen siis jatkamaan. Tämä vain oli todella tähdellinen asia joka kaipasi julkituloa.