Minulle passaisi varsin hyvin että nyt olisi esimerkiksi tiistai! Tai ehkä jopa maanantai. No, minkäs teet, vapaat koettaa ihan näillä näppäimin. Voi plääh!

Vaan kuulkaa, eilinen oli varsin mainio päivä. Okei, aamu ei mennyt ihan putkeen, ts oven kiinni painaessani jätin taakseni kaksi keittiössä kinastelevaa lasta ja ensimmäisen parisataa metriä tallattuani käännyin takaisin kotiin todettuani että unohdin työpaikan avaimet kotiin mutta muilta osin eilinen oli varsin passeli ja mainio päivä. No jaa, ohjaajien aamupalaverikin toki meni takamuksilleen mutta sitä nyt ei voi sanoa mitenkään erikoisen isoksi takaiskuksi vaikka pienimuotoinen takaisku se olikin.

Minä kiitolaukkailin koko päivän vuoroin omassa luokassa, vuoroin vararehtorin luokassa ja ennen kuin ehdin taaskaan kunnolla kissaa sanoa olikin iltapäivä ja päivä päättymäisillään. Väliin mahtui erinäisiä piipahduksia opettajanhuoneeseen, ensimmäinen näistä meni lähimmän esimiehen kanssa istuen, toinen tapahtuikin sitten toisen ohjaajan aisaparina koska rehtori oli käynyt jälleen kerran pyytämässä että avustajat viettäisi edes YHDEN välkän heidän kanssaan päivittäin.

Loppupäivästäkin eksyin viimeiseksi välkäksi opettajanhuoneeseen mutta se taas johtui siitä että päätin istua kuin tatti vararehtorin vieressä siihen asti kun oli aika suunnata luokkaan. Hyvä niin muuten, minä onnistuin sen vartin istunnon aikana vaikuttamaan suht vahvasti siihen että tänään koululla jaetaan jalkkismaalivuorot kaikille luokille, ts myös meidän luokkamme jalkkisfriikit pojatkin pääsevät jatkossa kerran päivässä pelaamaan ilman että joutuvat murhemielin palaamaan välkältä ja toteamaan isojen poikien vieneen taas maalin omaan peliinsä. Hurraa!

Puoli kolmelta totesin avustajakolleegalle että taidankin kuule lähteä kotiin. Käyn kaupan kautta, ehdin juomaan kupposen teetä ja vasta sitten suunnittelemaan katsastuskonttorilla käyntiä. Avustajakolleega nyökytteli, menepä kuule. Niin, kolmeltahan se oikea aika lähteä olisi ollut mutta minulla on puolitoista tuntia ylimääräistä sisässä, tai jos oikein tarkkoja ollaan niin sitä on kyllä jo kolmisen tuntia, kiitos perjantaipäivien jolloin teen aina vartin enemmän kuin viikkotunteina pitäisi.

Koikkelehdin kaupalla, hetken päästä olin jo kotona ja täällä oli lihasoppa kiehumassa. Ihana elämä! Join teet ja olin aikeissa lähteä ihan ominpäin katsastuskonttorille, minullahan on muuten auto vaikka ei olekaan, mutta ei, ukko tahtoi mukaan kas kun hän makuuniin samalla. Mikäpä siinä sitten. Niinpä me piipahdimme katsastuskonttorilla ja kurvailimme siitä makuunin kautta kotiin. Kotona istahdin alas suunnilleen kaikkeni antaneena, eilen oli jotenkin väsynyt olo heti kotiin päästyä.

Liekö osasyy se että sisko oli yrittänyt soitella useamman kerran aamulla ja olipa tuo lopulta jättänyt viestinkin vastaajaan. Maailmanloppu, sepä se, sisko ei ollut saanut hakemaansa vakipaikkaa vaan tilalle oli valittu mies. Niinpä niin. Siskohan on tehnyt sijaisuutta valmistumisestaan asti eli pitkälti yli vuoden ja jo harjoittelun tämän teki samassa paikassa. Hänen sijaisuuspaikalleen haettiin vakkaria samoin kuin sinne haettiin myös toista yökköä ja sisko luonnollisestikin haki kyseisiä paikkoja hyvin toiveikkaana, olihan talon johtaja ja työtoverit lähettäneet viestiä asiasta päättävälle taholle että kiitos, mielellään tämä talon tapoihin tottunut ja pidetty työntekijä toiselle vakipaikalle.

Kummallekin paikalle oli valittu mies. Kas kun niitä ei talossa vielä ole kuin kiinteistönhoitajan ominaisuudessa. Voi tsiisus! Kumpikin valittu on kaiken lisäksi uppo-outoja taloa ajatellen eli voikin kysyä millä perusteella heidät valittiin, ihan vain niiden jalkojen välissä olevien takiako? Toinen heistä on valmistunut samaan aikaan kun sisko ja tehnyt siitä asti ihan muun alan töitä joten voi kysyä vaikka uudelleen, munatko siihen vaikutti? Ymmärrän vallan hyvin siskon pettymyksen, pettynyt olisin minäkin ollut!

Tätä asiaa ruodittiin siskon kanssa puhelimessa illansuussa, sen perään ruodinkin sitten ukon siskon kanssa maailmaa noin yleisemmin, ts lasten sairastelut oli tapetilla sen kaiken muun yleisen seassa. Yhdeksältä minä suoriuduin sänkyyn ja voi pojat, taas jäi housesta puolet näkemättä. Ilmanko olinkin hereillä jo puoli viideltä ja vain pitkällinen psyykkaus sai nukkumatin uudelleen paikalle. Ei ole helppoa tämä ei, siis siltä kannalta että esim master chefin tippuja on jäänyt tällä viikolla näkemättä. Aamuheräämiset onkin in ja pop, minulle sopii aikaisen aamun rytmi kuin nakutettuna!

Tänään on siis se nysäpäivä ja sekös naista harmittaa. Sitä suuremmalla syyllä tahdon EHDOTTOMASTI olla paikalla jo ehkä hieman ennen puolta kasia, töissä siis, ehdinpä hetken pidempään nauttia työpaikan kivakivasta ilmapiiristä. Ja nyt, minun lienee syytä kesyttää tämä kuriton kampaukseni jälleen kerran, mikä ihme siinä on että yhtenä ainoana aamuna ei voi hiukset olla kuosissa kun herää? Arvatkaapa kuka aikoo kasvattaa uudelleen pitkät ihan vain niiden helppouden vuoksi?

Ai niin, loppuun vielä. Minä tosiaan omistan auton, olen omistanut jo ainakin vuoden ellen kaksi. Siis autoja, jos tarkkoja ollaan, mutta vain yhden kerrallaan. Ukon serkkupojan ajopelit kun on aina minun nimissäni ja ehkä siitä johtuen ihmettelinkin suht kovaäänisesti auton vaihdosta pälättäneille ukolle ja tämän serkkupojalle pari viikkoa sitten miten ihmeessä on mahdollista että minulla kyllä on auto mutta silti tarvon kolmenkymmenen asteen pakkasessa tenavan kanssa töihin? *höhöö*

Ja nyt, se on moro ja viettäkää kivakivaperjantai!