Viikon paras päivä, sitä se kuulkaa on. Perjantaisin iskee aina virtapiikki, joka pakottaa siivoamaan vielä huolellisemmin kuin normaalisti, pyykkäämään loputkin pyykit koreista, kokkailemaan enemmän kuin tarpeeksi ja leipominenkin on viime aikoina muokkautunut perjantain pakkonakiksi. Mokkapaloista on tullut uusi viikonloppuherkku, irkulla kun on merkillinen tapa innostua leipomaan jotain tiettyä laatua jota sitten leivotaan ja leivotaan ja leivotaan aina kyllästymiseen asti.

Junnulla on tänään uimahallivuoro ja lievää huvittuneisuutta aiheutti lappu johon irkku kirjaili lisähuomautukset kouluvuoden ensimmäistä käyntiä ajatellen. Ajoittainen vesikammo, toivottavasti ei nyt, kloorivesi saattaa ärsyttää hengitystä, kannattaa antaa avaavaa alle ja viimeisenä se koomisin, äkämä takapuolessa joka tekee istumisesta kovin kipeää hommaa. Mahtaa opettajalla olla naurussa pidätteleminen.

Viikonloppuna on sitten isäinpäivä. Irkulla ei ole pienintäkään suunnitelmaa edelleenkään loihdittuna, huomenna vien isommat isälleen päivällä mutta se sunnuntai. Pitäisikö vaiko eikö lähteä vaikka syömään, ihan vain vaihteluksi, vai pitäisikö vaiko eikö kokkailla kotona. Pitäisikö vaiko eikö käydä appiukolla vai aikooko appiukko käydä täällä. Kun ei tiedä. Toisaalta, onko tuon edes väliä, suunnitella siis. Antaa virran viedä vaan ja katsotaan mille linjalle tässä tämän ja huomisen aikana kallistuu.

Suukin vihoittelee, toiselle puolelle ylös on puhkeamassa viisuri joka onkin ehtinyt puskea itsensä liki kokonaan jo esiin. Ongelmalliseksi asian tekee se, että puhkeamisasento on täysin väärä. Hampaan purupinta osoittaa suoraan poskeen ja jotenkin se on onnistunut kipeytymään hyvin. Lisäongelmansa tuo suoraan alapuolella oleva hammas josta on lohjennut iso pala. Koska irkku on niin pirun fiksu ja kärsii kroonisesta hammaslääkärikammosta niin arvatkaapa onko irkku käynyt korjauttamassa hammasta?

No ei tietenkään. Irkku odottelee sitkeästi sitä lottovoittoa jonka turvin tilata yksityiselle kertakäsittelyaika nukutuksessa. Pahoin pelkään että kohta moinen haave on unohdettava ja otettava lusikka kauniiseen käteen, tai paremminkin kännykkä ja tilattava aika kunnallisesta hammashoidosta. Joka taas ärsyttää ja harmittaa irkkua jo valmiiksi, sen kerran kun itsensä saa pakotettua hammaslääkäriin, miksi ihmeessä siellä ei voi tehdä enempää kuin tarkastuksen ekalla kerralla. Etenkin jos asiakas itse tietää mikä on vialla ja missä. Ja miksi, oi miksi, niitä jatkoaikojakaan ei voi antaa niin että yhdellä käynnillä ehtisi hoitaa useamman kuin vain yhden hampaan. Pirullista!

Vaan nyt, irkku kiitolaukkaa leipomaan. Pyykkämään. Imuroimaan. Ja kokkaamaan. Energiat virtaa, sen voi oikein kuulla korvissaan. Se on moro ja hyvää perjantaita ja kenties jopa viikonloppua, jos en satu koneelle joutamaan.