Tälle päivälle olen kasannut vallan passelisti hommaa. Ihan ensin imuria on PAKKO ajeluttaa, parin päivän koskemattomuus on saanut keittiön lattian suunnilleen rapisemaan varpaiden alla. Toiseksi sovin treffit työmaalle ohjaajani kanssa, himppanen juteltavaa olis ja himppanen kirjailtavaa kimpassa. Spedekin pitäisi kiikuttaa tarhaan. Ehkä tehdä ruokaakin. Ja ennenkaikkea kirjoittaa essee "Minä ammattikasvattajana". Kiva.

Mitä taas tulee eiliseen tenttiin niin voi kuulkaa. Olen suorastaan äimistynyt jos se ei mene läpi. Siis kertakaikkiaan. Se näet oli ihan liian helppo, jopa niin helppo että olin suorastaan pettynyt kysymyksiin vastattuani. Missä oli Piaget'in teoria? Missä makro- ja mikrosysteemit? Eriksonin teoria paperissa sentään kysyttiin, noin pääpiirteittäin mutta miksi sekin oli niin helppo? Ja arvostelu? Kai se arvostellaan numerolla eikä suinkaan hylätty-hyväksytty-periaatteella?

Totesimmekin isolla sakilla tentistä poistuttuamme että tämä oli selvästikin oppimiskokemus allekirjoittaneelle; vähempikin lukeminen riittää. Totesimme tosin sen olleen oppimiskokemus myös kurssikaverille, sille jonka kanssa aina repeilemme pelkistä katseista kesken kouluttajan puheen. Tämä näet ei ollut lukenut ja selittikin esim herkkyyskauden tarkoittavan kautta jolloin tunne-elämä on herkkää. Kriittisen kauden tämä oli puolestaan selittänyt kaudeksi jolloin lapsi on kovin kriittinen kaikkea ja kaikkia kohtaan.

Että ihan lukematta ei välttämättä sitten kannata lähteä tenttimään. Mutta kyllä siitä riitti naurua ja paljon! Ruokatunnilla olimme tukehtua sämpylöihimme kun väänsimme tämän kanssa vastauksille hyviä perusteita ja verrantoja. Toki sitä on kovin kriittinen jos Ruotsi hakkaa Suomen kiekossa! Ja toisaalta taas kyllähän se herkistää kun huomaa ihastuneensa. Hahaa! TAKK-päivien parasta antia on ehdottomasti hulvaton porukka jonka kanssa naurua riittää!

Muut tunnit TAKKilla käsiteltiinkin sitten lääkehoito-opasta, diabetesta ja diabeteslapsen hoitoa. Halukkaat sai ihan itse mitata verensokerinsakin, en minä kiitos, ja innostuipa pari tyyppiä pistämään itseensä keittosuolaliuostakin. Meille muille riitti insuliinikynän käyttöharjoittelu sieneen ja jo se oli muutamalle piikkikammoiselle lähes pyörryttävä kokemus. Vaan niin, koulupäivä oli varsin hauska. Nyt suorastaan harmittaa että puolta porukasta emme näe liki kahteen kuukauteen, opsit kun kävivät jo alkuviikosta EA-kurssin eikä he osallistu maanantain näytönohjaukseen sen enempää kuin näyttöpajaankaan joka on parin viikon päästä. Voi höh.

Kotiin hölköttelin sankassa lumisakeessa, ensin tosin taitoin osan matkasta opiskelukaverin puolison kuskaamana lähikiskalle asti. Kotona odotti taistelevat junnu ja prinsessa ja melu oli sen mukaista. Mikä ihme siinä on että toisina päivinä nämä ei osaa mitään muuta kuin tapella? Prinsessa tahtoi ehdottomasti luistelemaan ja sitä samaa tahtoi junnukin ja tottakai se oli oiva syy tapella vielä vähän lisää. Samalle kentälle et kyllä tule, nih!

Lopulta sain kaivettua kummallekin luistimet esiin ja tuupattua nämä ovesta pihalle ja johan mekkala helpotti. Spede kertoili kuinka hän EI osannut luistella, lapsi oli tarhasta kokeilemassa päivällä moista lajia, ja kuinka kamalaa oli että pelikone EI ole vieläkään palannut kotiin. Niin. Pelikonetta voisi ihan hyvin antaa poikkeustapauksissa lapselle pelattavaksi mutta totesinpa nyt mökkireissun jälkeen että taitaakin käydä niin ettei pelikone palaa enää ikinä lapsen näköpiiriin. Siitä kun on kiukuteltu, itketty ja raivottu koko tämä viikko kotona. Argh!

Illalla koetin himppasen koota ajatuksiani paperille, noin esseetä ajatellen ja soittelin työkaverille mutta kummempia en jaksanut. Liekö se tentti sitten syynä siihen että kotioven avattuani minulle iski julmettu päänsärky. Kai sitä tuli alitajuisesti jännitettyä reippaasti vaikka jännittämistä en huomannutkaan. Ehkä ensi tenttiä en sitten niin pidä ihmeellisenä että sen kanssa saisin mitään stressiä. 

Vaan jaa, luulenpa että siirryn vähitellen herättämään kouluunlähtijöitä. Spedellä on tänään tarhassa uintivuoro joten uikkarit ja pyyhekin pitää kaivella esiin. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatorstai, minä pyrin varmasti samaan!