No onpa sitä tosiaan oltu hiljaa viime aikoina, päivityksetkin pudonneet blogiin miten sattuu. Ja ei, tapahtumasta ei ole silti ollut puutetta. Jotenkin vain nyt on selvääkin selvempi kirjoituslama menossa, aamulla ei joko ehdi, kiitos pidentyneiden yöunien tai sitten ei saa aikaiseksi ja päivällä on monesti niin haipakkaa ettei ehdi. Kirjoittaminen kun on kivakivaa silloin kun sen saa tehtyä niin että ajatukset pysyy koossa ja sehän on meillä tätä nykyä suunnilleen mahdottomuus päiväsaikaan.

Nytkin, about heti kun aloin kirjoittaa, hyökkäsi makkarista isänsä kanssa aikaa viettänyt spede viereen todeten "taat o kymmää, ämmitä". Ei, kyseessä ei ole lapsi itse joka on kymmää vaan nokkamukiin kätketty aamutee jota on lämmitetty tänä aamuna jo kahdesti. Tässä ilmojen kylmenemisessä kun on yksi aivan ehdottoman hyvä puoli; meillä on kämpässäkin viileää ja se viileys on saanut lapsen käyttämään VAATTEITA!

Kyllä, eikä suinkaan pelkkiä boksereita ja puseroa, kuten syksyn tultua kävi, vaan nyt asuvalikoimaan on lisätty myös sukat ja housut. Hurraa! Samalla kertaa päässä on näemmä vääntynyt oikeaan asentoon joku namikka, lapsi on hoksannut että tosiaan, housut ja sukat tarkoittaa samaa kuin pelkät bokserit eli pissat ja kakat on syytä hoidella ilman kyseisiä vaatekappaleita vessan puolella. Jes! Tästähän voisi jopa sanoa että helpottaa ja kummasti helpottaakin.

Teini aloitti perjantaina jälleen työssäoppimisjakson ja tällä kertaa työssäoppimista suoritetaan a-oikeudet omaavassa ruokaravintola/pubissa. Paikka on siis päiväsaikaan ruokaravintola ja illalla pubi ja voitte olla varmoja että äitiä jännitti suunnilleen yhtä paljon kuin teiniäkin perjantaina kun tämä lähti ensimmäistä kertaa työssäoppimaan. Teini kun kulkee työssäoppimispaikkaansa linja-autolla josta syystä aikataulujakin on sihtailtu ja paljon.

Paikka sijaitsee mansessa ja koska paikka on tosiaan aika levottomalla alueella niin öiseen aikaan kotiutuminen on ollut äidin silmissä ehkä se isoin peikko. Perjantaina katsottiin tarkkaan aikataulut ja todettiin että toivottavaa olisi että työnantaja joustaisi himpan ajoissa, mikäli tämä pitää tiukasti kiinni tasatunneista töistä pääsyn suhteen niin teini joutuu joka kerta odottamaan reilun tunnin linja-autokyytiä. Hui!

Sitä kauhua ei mitenkään helpottanut teinin puhelu työssäoppimispaikalta hetkohtsilleen työajan alettua klo 17. Että katsotkos uudelleen sitä aikataulua, työnantaja oli tuumannut että joustaa ei voida ja teini pääsee töistä klo 01:00 eikä minuuttiakaan aiemmin. A-P-U-A! Edessä olisi siis väkisinkin reilun tunnin odottelu, siihen heti yhden jälkeen menevään bussiin kun teini ei ehdi vaikka sitten juoksisi matkan. Teini oli itsekin vähintäänkin pyhää vihaa täynnä, osasyy kun työnantajan toteamalle oli kuulemma se että opettaja oli sanonut tälle työssäoppimisjaksosta sopiessa että teinillä on vallan kyyti kotiin.

Mikä kyyti? Missä? Poikaystävä asuu 15 kilometrin päässä meiltä, 30 kilometrin päässä työmaalta ja tuskinpa tämä teiniä töistä alkaa vallan hakea. Vai minunko tuo pitäisi noutaa viikonloppuisin sieltä yhden jälkeen yöllä? Tsiisus! Pakko myöntää että kovin paljon ei siinä hymyilyttänyt, mieleen kun tuli ensimmäisenä että teiniä ei taideta ehtiä edes opastaa siellä kunnolla vaan tästä tehdään pelkkä pöytien siivoilija jota vanhemmat työntekijät voi sitten kyykyttää mielensä mukaan.

Teini itse oli aikeissa soittaa opettajalle heti lauantaina, työssäoppimispaikan vaihtoakin ehdittiin jo harkita. Onneksi alkukankeus olikin vain alkukankeutta ja kas, puoli kahdelta yöllä kotiin pyrähti hymyilevä ja tyytyväinen teini joka totesi rakastavansa työssäoppimispaikkaa, työssäoppimista ja suunnilleen kaikkea. Hurraa! Joustoa olikin alkanut löytyä illan mittaan ja kas, teini oli ollut kassalla, opetellut paukkujen tekoa ja höpötellyt paitsi asiakkaiden myös muiden työntekijöiden kanssa. Ekstraajan paikkaakin siinä oli väläytelty työnantajan puolelta, työnlaatu kun oli ollut varsin pätevää. Saapa nähdä, saapa nähdä.

Nyt teini viettää vapaitaan, viikonloppu meni tiiviisti töissä ja keskiviikkona hommat jatkuu 8 tunnin päivillä. Teinillä kun on korvattavia tunteja niin hän hoitelee nekin nyt samalla kertaa pois ja vieläpä riemumielin. Huh! Jos kohta teinin kanssa homma toimiikin hyvin ja iloisesti niin samaa ei voi kehua pojasta 16v. Jotenkin tuntuu että mopo on lähdössä taas keulimaan ja pitkin syksyä jatkunut hyvä meno on katoamassa. Helketti soikoon sanon mä!

Poika 16v kun on kaiken lisäksi ketkujen ketku, heti kun meno ei miellytä kotona tai tämä huomaa mahdollisuuden tilanteista hyötymiseen niin käyttäähän tämä sitä hyväkseen. Perjantaina tämä meni koululuokkansa kanssa manseen opettajan johdolla ja jäi kavereineen sinne illaksi. Tai tämä oli siis suunnitelma, todellisuudessa poika soitteli minulle kuuden jälkeen illalla ja totesi siirtyneensä isälleen. Kotiutuisi sitten sunnuntaina jossain vaiheessa kun ehtisi ja tokihan tämä oli äidistä varsin passeli ajatus.

Samaa en voikaan sitten sanoa pojan muutaman tunnin päästä suorittamasta puhelusta jossa hän totesi että taitaakin muuttaa isälle parin viikon päästä. Siis mitä? Niin niin, kas kun hän saa sitten bussikortin itselleen koulun puolesta. Mitä siitä että hänen pitää lähteä aamuisin kuudelta linja-autolla manseen ehtiäkseen siellä toiseen bussiin jolla körötellä koululle. Että kun isä on nyt luvannut ostaa hilavitkuttimen sinne päähän, älkää kysykö minkä, niin tottahan hän sinne sitten.

Arvatkaapa pistikö kiukuksi. Poika on niiiiiiin tuulella käyvä aina vaan eikä tällä ole pienintäkään tajua normimenosta. Lisänsä kiukkuun teki se tosiasia että syysloman jälkeen aamuheräämiset on taas nitkahtaneet takamuksilleen, poika myöhästyisi tuntitolkulla puolet viikosta koulusta jos en olisi tätä tuuppaisemassa hieman ennen kouluunlähtöaikaa. Hilavitkutin ja bussikortti. Nehän ne pääasialliset syyt oli tälle idealle. Isän kanssa kun tällä on sukset ristissä lähes jatkuvalla syötöllä.

Poika kotiutuu vasta tänään koulupäivän jälkeen, isä oli tänä aamuna kuskannut tämän putkitukkuun josta pääsi kyydillä kouluun ja sanotaanko nyt näin, että edessä on satavarmasti pitkällinen keskustelu tästä muuttoajatuksesta. Minä kun otin ja ilmoitin tympeään sävyyn että ei onnistu. PISTE. Sittenkin että tiedän että poika palaisi häntä koipien välissä parin viikon sisällä kun ei siellä isällä olekaan kivaa ja ei se hilavitkutinkaan enää ole kiva ja kun se isän tytsäkin niiden lastensa kanssa muutti sinne eikä poika saakaan elää kuten tahtoo. Huoh.

Testailkoon sitä asumista isällään joululoman jos niikseen on, todennäköisesti he ehtivät sinä aikana sen verran monesti toistensa "pilleihin kiinni" että ihan hetkeen meillä ei moista ajatusta taas pyöritellä pöydässä. Ja minun puolestani voi vaikka yöpyä siellä isällään nyt arkiviikkona muutaman kerran, näkeepä että ei se olekaan niin kivakiva herätä ennen kuutta. Mutta muuttamalla muuttaa? Ei. Nyt kun tämä kuitenkin on saanut sentään sitä kouluaan hoidettua ihan eri malliin kuin kertaakaan aiemmin niin en todellakaan aio ottaa sitä riskiä että kohta tämä ei enää mene aamuisin sinne kouluun koska isähän ei tätä jaksa herätellä.

Jahas. Josko sitä siirtyisi pikkuhiljaa kiusaamaan imuria, tämä aamu kun on mennyt lähinnä 957 uutisointia kuunnellen. Järkyttävällä tavalla alkoi tämä viikko, ei voi muuta sanoa. Se on moro ja viettäkää kiva maanantai! Niin ja todennäköisesti myös tiistai, keskiviikko... Huoh! Aamu-unisuus pitäisi lailla kieltää!