Sitä tämä todella oli. Perjantain museoretki meni varsin mukavasti, Vapriikin näyttelyt oli todella hienoja niiltä osin missä kävimme. Jääkiekkomuseo, Aika leikkiä-näyttely ja Kenkämuseo, suosittelen itse kutakin niistä. Sara Hildeninkin näyttely oli varsin upea niiltä osin mitä katselimme mutta todettakoon nyt seuraavaa; parikymmentä ekaluokkalaista kyseisissä tiloissa vastaa hieman samaa kun menisi kolmevuotiaan kanssa Tiimariin. Siis kauhua, jännitystä ja herpaantumatonta tuijottelua oppilaiden suuntaan. Onnistuimme silti olemaan rikkomatta mitään mutta kyllä minä huokasin kuuluvasti helpotuksesta kun viimein astelimme taidenäyttelystä ulos.

Ilta sujuikin sitten lupsakkaalla tahdilla kotosalla. Ukko ehti juuri ennen minua kotiin ja spede oli onnensa kukkuloilla. Se lupsakkuus päättyi tosin kuin seinään yhdeksän jälkeen, junnu oli näet ostanut lähimarketista energiajuomaa joka minulle selvisi jo kuuden kanttiin kun yhytin pojan marketin kassalta palauttamasta tyhjää tölkkiä. Kassa, joka on yleensä kovin mukava, tarkka ja asiakasystävällinen vanhempi rouva, vastasi kysymykseeni siitä että myyvätkö he tosiaan muka alamittaisille energiajuomia että ei heillä ole velvollisuuksia vahtia moisia ostoja saati että ostajat on ehtineet teini-ikään.

Heillä on täysi työ vahtia muutaman metrin päässä seisovia pelikoneita ja niitä teini-ikäisiä jotka pyrkivät niitä pelaamaan. Kotoa näiden tällaisten asioiden kiellot pitäisi lähteä, että josko sitten vanhemmat panostaisi enemmän lastensa kieltoihin. Minun oli pakko kysyä litanian kuunneltuani että kuvitteleeko tämä tosissaan että vanhemmat voi kulkea kahdeksanvuotiaiden perässä kaiken aikaa? Ja että ne kahdeksanvuotiaat uskoo moisia kotona annettuja kieltoja jos sille päälle sattuvat. Se on voi voi, tuntui kassan asenne olevan.

Harmi etten tajunnut siinä tilanteessa sanoa tätöselle että oikeasti, jos lapsen pää ei yltä liukuhihnalle niin miten tämä voi edes kuvitella tämän olevan riittävän iso juomaan energiajuomaa joka luokitellaan haitalliseksi lapsille. En tajunnut en, minä menin jotenkin ihan täysin lukkoon kyseisessä tilanteessa silkasta ihmetyksestä. Ja niin, yhdeksän jälkeen se helketti sitten alkoi. Junnu olikin näet ehtinyt ostaa ja juoda niitä juomia ihan kaksin kappalein. Olipa tuo ehtinyt oksentaakin toisesta tölkistä juotuaan kaupan pihaan, mutta pakko oli näytellä isoa poikaa ja juoda sitkeästi tölkki tyhjäksi.

Illalla pojan olikin sitten vaikea saada unta. Hetken päästä tämän oli jo vaikea hengittääkin normaalisti, olo oli kurjaakin kurjempi. Voi apua! Vihdoin ja viimein, hieman ennen kolmea, minä sain pojan viimein nukahtamaan kainalooni kun tämän hengitys oli tasaantunut. Että teki mieli mennä ja puristaa jonkun idiootin pilliä kaupalla, onneksi marketti ei ole sentään öisin auki. Reklamaation paikka ja tämä reklamaatio tulee menemään suoraan kauppiaalle, se on varma se.

Lauantaina päätimmekin sitten ottaa ja repäistä ukon kanssa oikein kunnolla. Naapuri oli kysellyt jo edellisenä iltana josko lähtisimme heidän kanssa Pirkkahalliin HotRod&RockShown merkeissä ja mikäs, kun kerran kyytikin oli hankittuna ja meillä lapsenvahti niin mikäs siinä. En ollutkaan koskaan ennen ollut tapahtumassa aikuissakilla, eipä silti, viimeksi olin tainnut kyseisessä tapahtumassa olla noin viisitoista vuotta aiemmin eksän kanssa. Hauskaa oli ja menoa riitti! Ennen lähtöä keittelin ison kattilallisen kanasoppaa tenaville ja hyvin se oli maistunut, eilen sain kaavittua pohjalta enää pienimmille lautaselliset.

Kotiin suoriuduttiin hyvissä ajoin seiskaksi, ukko laittoi speden nukkumaan ja minä keskityin muiden lasten paimentamiseen. Tarkoitus oli istua vielä kotvanen kahteen pekkaan kunhan tenavalauma olisi unillaan viimeistä päätä myöten mutta kyllä siinä nyt niin kävi että edellisyön valvominen junnun kanssa oli imenyt mehut aika kuiviin. Ukko jäi vielä kotvaseksi siskonsa eksän kanssa istumaan kun minä kurvasin makuulleni saatuani viimeisenkin tenavan sänkyynsä.

Eilen olikin sitten se virvonvarvon-päivä. Muutama virpojaporukka siinä päiväsaikaan kävi ja toki virpojien joukossa oli myös prinsessa ja junnu. Prinsessan virpojaseurueena oli serkkutyttö, junnulla taas serkkupoika. Kummityttö oli joutunut jättäytymään reissusta pois oksennustaudin pukattua päälle joten saapa nähdä osuuko tauti meillekin kohtsilleen. Voi höh nyt! Virpojista selvittyäni lähdin hakemaan teiniä poikaystävältään, nämä oli saaneet jonkinlaisen sovun aikaan joka alkoi sunnuntaina sitten rakoilla uudemman kerran.

Illalla kurvasin vielä äänestämässä ja hetken tuijottelin äänestystuloksia olkkarin puolella kunnes luovutin ja painelin yöunille kympin kanttiin. Tämä viikonloppu siis todellakin kiisi ohitse, johtuen varmasti osin siitä lauantain päivätouhusta. Pääsiäisen pyhät aionkin viettää tiukasti tekemättä mitään, josko vapaapäivät tuntuisi sillä keinoa pidemmiltä. Tai sitten en, ukko näet himottelee kovin mökkireissua pääsiäiselle, minua ei jotenkin ihan hirveästi kyseinen ajatus kiinnosta. Nähtäväksi jää.

Ja nyt, minun lienee aika ryhtyä valmistautumaan työmaalle lähtöön. Olemme speden kanssa jalkamiehinä joten lähtenemme suht hyvissä ajoin tallaamaan. Se on moro ja viettäkää kivakivamaanantai, minä pyrin samaan!