Se tässä on seuraavaksi edessä, nih! Miten ihmeessä voi lasten elämä olla NIIIIIIIIN vaikeaa? Tai oikeastaan, miten ihmeessä voi olla esiteinin elämä niin vaikeaa? Prinsessalla on ollut sen murkkuiän oireita ilmassa jo jonkin aikaa ja nyt ne oireet on korostuneet ja paljon. Voi jösses että kaipasin eilen töihin. Kellariin. Saunalle. Ihan mihin vain mihin tämän melttoaminen ei olisi kuullut. Neiti kun sai niiiiiiiin totaali-itkupillitys-kiukutus-raivotus-kohtauksen että oksat pois omenapuusta.

Joudun tosin toteamaan että todennäköisesti minun on itsenikin muutettava nyt toimintatapojani ja käyttäytymistäni prinsessan suhteen, tämän kanssa tuskin tulee toimimaan samat murkkuiän strategiat kuin toimi siskonsa kanssa tai edes ne mitä käytän teini-ikään ehtineeseen poikaan. Prinsessan kohdalla äidin pitänee siirtyä kymmeneen laskemisesta sataan ja vielä sen sadankin jälkeen ottaa asenne jossa pyrkii rähähtämisen sijaan keskusteluyhteyteen. Mitähän siitäkin sitten tulee...

Ja ne itkupotkuraivarithan lähti liikkeelle niin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä että äiti-ihminen totesi yläkerrassa olevansa tyytymätön oven viereen ilmestyneeseen kahdesta peitosta ja parista kylpytakista koostuneeseen majaan ja toivovansa tämän katoavan asap ja vieläpä niin että kaikki käytetyt osat olisi omilla paikoillaan. "Huomenna", totesi barbeille rakentelemaansa kotoa tuunaava prinsessa ja tietäähän sen, tälle äiti-ihmiselle huomenna on kuin punainen liina härälle.

Ja niin sitä mentiin. Prinsessa on mestari vääntämään kaikki äänen korotukset tarkoittamaan sitä että äiti tahtoo tämän muuttavan pois kotoa ja koska tähän äiti-ihmiseen nämä pulinat ei enää tätä nykyä tehoa kuin korkeintaan matkalaukun pakkauskehoitukseen kirvoittavasti niin tietäähän sen; kotvan kuluttua huudon aihe olikin se ettei äiti-ihminen enää rakasta vaan suorastaan TOIVOO että lapsi lähtee vaikka sitten lastenkotiin. Huomautettakoon että prinsessan luokalla oli jouluun asti tyttö joka asui lastenkodissa joten tämä lastenkoti vilahtelee nykyään vihaisen prinsessan puheissa aika usein.

Siinä riidan tuoksinassa peruttiin leffareissut tältä päivältä, karkkirahat perjantailta ja vaikkas mitä. Tiedän, tiedän, näin homma ei toimi sillä vienhän minä heidät tänään leffaan vaikka kuinka sen eilen peruinkin. Ehkä minun on syytä ottaa itseäni(kin) nyt niskasta kiinni, niin se on, ja ryhdyttävä tarkoin tuumimaan miten minä alan jatkossa luovia prinsessan kanssa. Mainittakoon muuten tässä yhteydessä sekin että samaan aikaan kun minä ja prinsessa möykkäsimme yläkerrassa istui junnu omassa sängyssään lusimassa rangaistusta jatkuvasta kiroilusta ja vastaan huutelusta.

Vaan niin kuulkaa, tunnelma ei ollut ehkä järin lämminhenkinen siinä aamupäivästä vaikkakin itse olin kovin tyytyväinen kätteni tuotoksiin. Minä näet pesin uuniin (jumankekka mikä urakka!!!), siis sen jonka pohjalle oli palanut aimo läjä maitokastiketta ja jota minä en tietenkään muistanut viime viikolla kun lykkäsin sinne pizzaa paistumaan. Ei sitä muuten muistanut teinikään sunnuntaina kun paistoi pullia päivällä... No, nyt uuni on PUHDASPUHDAS hinkattuani sitä erinäisin asein liki tunnin ajan.

Siinä uunin pesun lomassa, ts odotellessani että mäntysuopa kuumenee uunissa, siivoilin jääkaappia, täytin pyykkäriä, tuunailin jauhelihapastakastikkeen hautumaan ja onnistuinpa kinkkukiusauksenkin asettelemaan valmiiksi vuokaan paistoa odottamaan. Se rähinä prinsessan kanssa alkoi vasta näiden toimien jälkeen, minä kun kiikutin pyykkejä kuivumaan saatuani keittiöosaston hommat alta pois. Ja koska olin niin tarmoa täynnä sen pyykkikopan kanssa juostessani ja prinsessan kanssa kärhämöidessäni niin nakkelin sitten itse ne peitot ja kylpytakit paikoilleen prinsessan säestässä sängystään niillä muuttohuudoillaan.

Edes ruokailu ei parantanut fiiliksiä puolella saati toisella mutta jonkinlainen rauha asettui maisemiin kun ilmoitin lähteväni hakemaan poikaa 14v eksältä heti kun ukko kotiutuu auton kanssa töistä. Autoon pakkasin kyytiin speden ja toki sinne pakkautui myös prinsessa ja junnukin. Menomatka sujui suht mukavissa merkeissä, eksälle on matkaa nelisenkymmentä kilsaa meiltä mutta tie on kertakaikkisen loistavaa ajaa viimeistä viittä kilsaa lukuunottamatta.

Takaisintulomatkalla jouduin tekemään koukun Lielahden Kodin Ykkösen kautta, hehkutan kyseisen tarinan omana osionaan koska hittolainen en muistanut sitä viime viikolla hehkuttaa, ja sekös sitten taas alkoi piukoa päitä. Tsiisus! Jos minä sanon että olkaa iisisti niin en todellakaan tarkoita sillä sitä että koko porukka junnun johdolla käyttää sen ajan minkä olen selkä heihin päin kulkien rullaportaita edestakaisin väärään suuntaan. Ja poika 14v vielä siinä samassa tiimissä! Että teki mieli!!! Takaisin autoon selvisimme kuitenkin asian hoitaneena ja ehjin nahoin ja vieläpä niin että yksikään hieno sisustuskapine ei päätynyt lattialle liian läheltä liikkuneen ryhmä rämän jäljiltä. Pläääh!

Kotona homma onneksi rauhottui kun sain lykättyä tenavien eteen kinkkukiusaus-lautaset kotiuduttuamme. Poika 14v lähti kaverilleen, prinsessa, junnu ja spede keksi oikeasti tekemistä joka ei edellyttänyt kirkumista tai rappusissa juoksua ja kas, täällä oli melkein rauhallista kello 16:30. Minä istahdin jokseenkin puolikuolleena nojatuoliin tutkimaan niitä Kodin Ykkösen hakujani ja hykertelin mielessäni silkasta ilosta.

Eksän naisystävä näet laitteli minulle torstaina viestiä että Kodin Ykkösessä on saatavilla pieni erä sitä sydäntalvella jahtaamaani FOXI-lankaa ja vieläpä edukkaaseen hintaan. Minä siitä paikasta kiittelemään vuolaasti ja ihmettelemään missä välissä minä sitä ehtisin hakea ennen kuin se myydään loppuun johon eksän naisystävä, fiksu mimmi kun on, totesi että soita sinne ja varaa. Tein työtä käskettyä ja kuulkaa, nyt minulla on kymmenen kerää punaista FOXIa kotosalla. Tosin pari kerää niistä on päätynyt jo virkkuukoukun kautta hartiahuivin alkutekijöiksi, vielä kerä tai pari ehkä siihen uppoaa.

Puikko-ostoksille joudun tosin vielä menemään sen langan takia, minä näet tarvitsisin puikot jotka on vähintään kokoa 8 kutoakseni siitä pipon, sukat tai lapaset. Toisaalta lanka suorastaan huutaa päästä kaulahuiviksi mutta eikös hartiahuivi aja saman asian kun sen vaan laittelee toisinpäin kaulaan. Ihana löytö! Eksän naisystävä lupasi ilmoitella jatkossakin jos kyseistä lankaa osuu näkyviin muina väreinä, sen valmistus kun on lopetettu.

Tänään on sitten se leffareissupäivä. Kiikutan speden puoli kasin jälkeen tarhaan, ukko hakee lapsen sieltä puoli kolmelta ja suuntaamme aamupäivän aikana mansea kohti junalla. Leffa alkaa hieman ennen yhtä ja sen perään joudumme tappamaan puolitoista tuntia aikaa mansessa, tuohon puoleentoista tuntiin ajattelin tuupata mm ruokailun lasten toivomassa paikassa eli todennäköisesti mäkkärissä. Poika 14v lähtee mukaamme, tämä kun ei ole ikinä ollut junassa vielä tähän päivään mennessä.

Ja nyt taidankin siirtyä kurkkimaan olisiko tummia vaatteita tyrkyllä vielä koneellinen. Onpa sitten koko pyykkisavotta hoidettu vielä tämän päivän aikana loppuun. Viettäkääpä kivakivakeskiviikko, siis nyt on oikeasti SE KESKIVIIKKO ja se on moro!