Tältä viikolta. Kilpailussa hiljainentalo-kuppikahvia. Joka aamu olen jäänyt toiseksi kisassa, pohjanoteeraus oli eilen kun kahvinkeittimen poristessa kuulin vessaan tiedustelun: äiti... onko täällä ketään... Tiedustelijan toimea suoritti junnu. Siinä se on kumma tenava, toivoton tapaus suorastaan. Moneen kertaan olen sanonut toiselle että vartti, yksi onneton vartti aamulla niin, että äiti ehtii juomaan kahvit, ennen kuin toinen tulee peittoineen makkarista vaatimaan aamukaakaoa, lastenohjelmia, peittelyä sohvalle ja kanavanvaihtoa ,ja äiti on varmasti mukavalla päällä ja hymyä täynnä, mutta ei. Tällä viikolla yhtenä ainoana aamuna en ole ehtinyt edes sitä kahvikuppia täyttää kun toinen jo pyyhkii kapineineen esiin, lösähtää sohvalle, ilmoittaa että kanava on väärä, peitto huonosti, pissahätä ja elämä kurjaa kun äiti ei tajua, että jos ei lastenohjelmia tule kun toinen nousee ylös, silloin laitetaan tälle ELOKUVA. Ja tietäähän sen, monesti äiti ei ole tämän rutkutuksen, juoksutuksen ja kinaamisen jälkeen mitenkään hymyä.

Huomautettakoon tähän väliin, että irkku voitti tänä aamuna, junnua ei näy ja hain jo toisen kupposen. *hähää* Kuinka ollakaan, kun juuri kehuskelin sillä kuinka helpolla tämä talvi on junnun astman kanssa mennyt, niin luonnollisestikin astma päätti näyttää nyt kuka määrää tahdin ja lääkitys on tuplattu. Junnu yskii nukkuessaankin siihen malliin, että irkku mietti aamutuimaan jo pitäisikö toista tuupata sen verran että saisi avaavaa annettua, mutta yskänpuuska meni onneksi ohi. Ehkä isoin vaikuttaja tämän talven suhteen on ollut ilmat.

Tiedetään, talvella kuuluu olla lunta ja pakkasta, mutta junnulle paras keli on ollut räpiskä. Kun on kosteaa ja pakkasta ei ole. Heti kun ilma kuivahti ja pikkupakkanen iski, istui autossa eilen iltapäiväkerhosta noutaessani rohtunut poskinen ja pinnallisesti hengittelevä parinkymmenen metrin autolle juoksusta väsähtänyt nuori mies. On parempi kuin hyvä, että ensi viikolla on astmapoli, on enemmän kuin epätodennäköista että junnulle iskenyt flunssa on siihen mennessä ohi. Astma kun on vaikuttanut paitsi juuri arkielämään väsyttävästi ja limaisesti, myös tautien kestoa pidentävästi. Kun muilla menee flunssa ohi viikossa, junnu on käyttänyt aina siihen kolminkertaisen ajan. Illalla on tänään sauna, ja se takaa suht yskättömän ensi yön, jos joku on hyvää lääkkeetöntä hoitoa junnulle, on se meidän ulkosauna. Isoin vaikuttava tekijä on varmasti nurkassa jököttävä vesipata joka pitää ilman saunassa kosteana.

Ja nyt kuulkaa se on pakko ottaa kiitolaukka käyttöön. Talosta löytyy pari kasiin menijää, toinen on onneksi hiljainen lähtijä mutta se toinen. Se kuuluu sarjaan kiukku-rähjä-kähinä aamuisin, eli menen ja viritän itseni pitkäpinnaiseen ja sovittelevaan olotilaan ja menen tökkimään kasilaisia koulutielle. Se on moro!

Ps. junnu on edelleen sängyssään, taidan kyhätä itselleni voittajapokaalin...