Päivä siis. Vaikka alku vaikuttaisikin huonolta niin silti, toivoa on. Ja kuulkaa, eilen jos koska tämä pohjalta ylös ponnistaminen toimi! Aamussahan ei ollut oikein mitään hyvää. Kellokin piti rasittavaa vikinää kerrosta ylempänä ja siihen vikinään sekoittui prinsessan kirkaisu "isoveikka". Niin, meillä on prinsessa tottunut siihen että aamulla häiritsevästi huutava kännykkä on yleensä ja aina pojan 16v. Vaan ei tällä kertaa. Ehei, tällä kertaa se ärsyttävä vikinä kuuluikin seinän takaa teinin huoneesta, hellämielinen äiti kun antoi poikaystävän yöpyä TÄMÄN kerran teinin seurana viikolla.

Poikaystävällä sattui olemaan työssäoppimisjakso menossa eli sinne töissä oppimiseen piti ehtiä seiskaksi. Kännykkä vikisi näin ollen jo ennen seiskaa, juuri sopivasti kesken minun aamuteehetkeni ja niinpä rymistin about norsuntöminällä yläkertaan rääkäisten teinin huoneesta että herätys ja ylös ja ovesta ulos ja hop! Voi poikaystäväparkaa. Edellisenä iltana menin veistelemään teinille sopimattomia ja kas, poikaystävähän se helotti punaisena teinin selän takana kun teinille kuittasin yllättäin ilmenneestä tarpeesta yöpyä kaksin...

Oikeastaan se nousu lähti siitä aamupalatuokiosta tenavalauman kanssa. Jotenkin kaikki meni vain niin putkeen. Vesihärdellöintikin osui juuri kohdalleen, astiat oli kaapeissa ja likaiset huuhdeltuina koneessa. Vedenkeitin täytetty ja vessakin vedetty ennen sitä maagista kello kahdeksaa. Toisinaan hommat vaan lähtee luistamaan. Ja jos kohta se aamutuokio osui ihan nappiin niin meno jatkui samanlaisena lähtötouhuja tehdessä.

Sittarissakaan ei nähty herttaslaageja vaikka spede tunsikin vastustamatonta halua räpeltää leluhyllyillä. Xylitolpastilli äidin taskussa sai lapsen liikkumaan sujuvasti rehuosastolle ja siitä pakastealtaille ja kas, siinä kohtaa kaverikin soitti juuri sopivasti kysyäkseen missä sitä mennään. Törmäilimme parkkiksella, nakoimme kapineet minun autostani kaverin autoon miinus se kakku, se jätettiin odottamaan paluuta.

Kaverin autosta nakoimme pussukan minun kyytiini, nyt on prinsessalle se babyborn jouluksi (JES!) ja minulle violettia lankaa vaikka se hittolainen nyt ei ole sekään sitä violettia jota olen kaipaillut. Nakkomisen päätteeksi pakkasimme paitsi speden myös minut autoon ja lähdimme kurvailemaan, kaveri kun oli katsonut kangas- ja matonkudeliikkeen lähistöltä. Valitettavasti liikkeessä ei ollut sitä mitä tämä oli hakemassa mutta eipä hätää, vieressä oli kirppari ja kas, siellähän me kotvan kuluttua olimme pelmaamassa.

Ja kuulkaa. Sanon minä ja kysyn minä että mikä ihme siinä on etten ole saanut aikaiseksi piipahdella kirppiksillä vaikka aikonut olenkin. Kaveri teki löytöjä ja hei, minä tein löytöjä! Ja olisin tehnyt vaikka millä mitalla enemmänkin jos olisin raaskinut, tämä piipahtamamme kirppis kun oli todella siisti ja monipuolinen. Ja ne löydöt. Minä ostin spedelle kaksi teletappi-dvdtä repäisevään kahden euron kappalehintaan. Eikä siinä edes kaikki, tein superhypernostalgisen löydön eli kas

1288797651_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kyllä! Se on juuri se, Moulinex jostain 70-luvun puolivälin kintaalta. Jos joku tietää paremmin koska näitä myytiin ja millä nimellä niin kommenttilootaan sopii pamauttaa tietoa. Meillä kotona näet sattui tällainen kapine olemaan ja sillähän se äiti teki kaikki pikkusiskon vauvanmössöt vuonna 1979. Lihaan tämä oli aivan ykkönen puhumattakaan kaikista niistä muista emmeistä mitä äiti kapineen kitaan nakkoi. Itsekin kaipailin moista kapinetta kerran jos eräänkin kun koetin yleiskoneen tehosekoittimella lihaa soossata, tämä näet vei voiton yks nolla aikoinaan!

Koeajoa en ole vielä suorittanut kapineella mutta lähellä se on ollut, tyhjänä sitä olen kyllä hurruuttanut kerran jos eräänkin. On se vaan niin kiva kiva ja niiiiiiin retro että! Kaiken sen nousun aamupäivän mittaan kruunasi vielä loistoseura, hitsi mutta oli hauskaa vaihtelua vaikka siinä ei tuntia kauempaa taidettu ehtiä kaksin (plus spede) hengata. Kaveri hilppoi vielä yhteen käsityöliikkeeseen mutta nakkasi minut ja speden sitä ennen sittarille, spedellä kun alkoi olla ruoka-aika ihan näpeillä jo. Kakku vaihtoi vielä kyytiä ja me huristimme speden kanssa kotiin.

Kotonakin se nousu tuntui vielä jatkuvan, spede oli näet hyväntuulinen saadessaan ruokalautasen leukansa alle ja teletapit koneeseen. Kaiken lisäksi minä pääsin laskemaan vettä hanoista, siinä kaverin kanssa kirpparoidessa soitti naapurin kivakivarouva ilmoittaakseen sisäpiirin tiedosta jonka mukaan me saimme jo käytellä vettä. Hurraa! Vaan olipa kuulkaa keltaista vettä. Ja sitä riitti. Kyllä se siitä sitten kirkastui "aistinvaraisesti puhtaaksi" joten jepjep, nyt on lutrattu taas.

Vaan niin, kaikki kiva loppuu aikanaan ja tottahan siinä kotosalla sitten sain sen kylmän suihkunkin niskaani. Kävi näet niin että teinin poikaystävän äiti infoili poikaystävän pikkuvelipuolella todetun syyhyn. Just. Ja pikkuvelipuolihan on yöpynyt heillä ja nukkunut tietysti poikaystävän vieressä. Just just. Että silleen. Ja teinin poikaystävähän on ollut meillä yötä ja teini heillä. Ja tietysti he ovat olleet yötä myös teinin isällä. Just. Just just ja just.

Syyhyäkö nämä ihottumat nyt sitten onkin olleet? Vaikka ihotautilääkärikin on todennut että ne ei sovi syyhyksi. Niin? Ei junnullakaan pitänyt voida olla astmaa kun tämä vauva oli. Voi hevosen sanonko mikä! Ja arvatkaapa kuka kutiaa nyt sitten aivan sikana?! Ja tuijottaa jokaista tenavaa vuorollaan etsien kutisevia kohtia tai onkaloita tai jotain? Tutkii omia käsiään, jalkojaan ja suunnilleen jokaista kohtaa mistä hieman kutisee?

Eikä tätä kutinaa hillinnyt yhtään sekään että naapurin kivakivarouva, se meidän hovisairaanhoitajamme, hilppasi kahville kun tälle soittelin asiasta ihan paiseessa. Kas kun kivakivarouva on muutaman syyhytapauksen elämänsä aikana nähnyt ja hoitanut joten tietoa olis, ja niinpä kivakivarouva tutkaili ihan aluksi sitä teiniä todeten että ei, ei nämä nyt kyllä sovi syyhyyn. Mutta totesi sitten saman kuin itsekin olin todennut heti poikaystävän äidin kanssa puhuttuani eli kyllä, vara ei venettä kaada etenkään nyt kun tilanne on tämä ja kuten täit, ei se syyhykään katoa jos sitä peliä ei puhalleta HETI poikki.

Niinpä niin. Perjantaina tämä naisihminen pyörähtää siis apteekissa, ostaa sieltä kuusi (!) tuubia syyhyrasvaa ja käsittelee koko sakin. Voi hevosen sanonko mikä? Risoo! Juurihan minä maksoin 83 euroa ihotautilääkäristä ja parikymppiä kortisonivoiteista ja nyt sitten lisään siihen samaiseen lääkekassarointiin 132 euroa jonka ne rasvat tulee kustantamaan. Tällaisina hetkinä sitä oikeasti miettii mikä idea oli tehdä enemmän kuin yksi lapsi? Tai kaksi? Kahdenkin kanssa ne rasvamenot jäisi reippaasti alle satasen. Huoh!

Paitsi että naisihminen pyörähtää apteekissa, latautuu naisihminen henkisesti siihen että lauantaiaamuna samainen naisihminen kaivaa kumihanskat käsiinsä ja kiskoo lakana kerrallaan petivaatteita seitsemästä eri sängystä. Kiikuttaa peittoja ja tyynyjä saunalle. Imuroi ne samaiset seitsemän sänkyä. Ja todennäköisesti kiroilee hartaasti tätä kaikkea touhutessaan. Justaansa. Tämä samainen naisihminen on muuten soittanut eksälleen ja valjastanut eksän touhaamaan samoja juttuja kotonaan. Huoh huoh ja huoh.

Jotenkin tästä kylmästä suihkusta huolimatta se iltapäivä lähti siitä uudelleen nousuun. Piruako sitä maahan kaatunutta maitoa suremaan, niinpä minä touhailin junnun kanssa tämän läksyjä, hööpötin spedeä ja siivoilin intopiukeana keittiöä kun meillä sitä vettä sai ihan hanasta jo laskea! Kaiken sen nousun keskellä sain vielä armottoman lisänousun ennen kuin ukko suoriutui töistä kotiin, minä näet kurkkasin yhtä osto/myynti/vaihto/vastaanotto-palstaa naamiksessa ja kas, siellähän se nökötti! Siis tämä sänky!

Ei ihan vastaava, ainakaan ilmoituksen mukaan mutta hyvin lähelle tätä, ja kaiken lisäksi annetaan-osastolla. Eikä tässä vielä edes kaikki, sänky sattuu olemaan naapurikunnassa odottamassa hakijaa. Ja jos tämäkään ei riitä niin kas, minähän onnistuin vielä viestittämään lahjoittajalle ensimmäisenä ja kas, nyt se sänky on varattuna minulle. Eli hurraa! Sänkyhuolia on ratkottu, sitäkin kun tässä on mietitty ja tuumittu että junnulle on sängyn ja kirjoituspöydän hankinta edessä kun tämä siirtyy yläkertaan. Nytpä on sitten molemmat samassa eli enää täytyy hankkia spedelle normipeti. Jes!

Illansuussa ukko lähti sitten serkkunsa kanssa varaosaliikkeeseen hakemaan autoon osia ja ei aikaakaan kun puhelimeni soi ja siskolikka soitti tyyliin "APUA SANO NYT ETTÄ SULLA ON AUTO JA AVAIMET". Avaimet löytyi mutta auto oli siellä ukon persiin alla varaosaliikkeiden suunnalla. Siskoparka oli onnistunut tuuppaamaan kotioven kiinni samalla hetkellä kun tämän mieleen tuli että avaimet taitaakin olla työpöydällä.

Onneksi homma järjestyi ja sisko sai kyydin niitä avaimia noutamaan, muutama sananenkin siinä vaihdettiin ja samalla kertaa sisko kiikutti Hynttyyt yhteen-sarjan minulle kun toi kotiavaintaan takaisin. Kaiken kaikkiaan eilinen jää siis REILUSTI plussalle vaikka karmea kutina tässä pintaan jäikin. Aivan samanlainen kuin silloin kun meillä oli se täiralli vuosi, vai kaksi (?), sitten. Silloin kutisi pää kaiken aikaa ja kutisi uudemman kerran syksyllä kun koulusta tuli täitiedote. Oikeastaan jo pelkkä sana täi saa muuten pään kutiamaan, ush!

Ja nyt totean että siirryn suosilla nauttimaan aamupalatuksen ihmeellisestä maailmasta. Tänään kun on ohjelmassa kissojen leikitystä ja vesitonkan palautusta ja se on kivaa se! Lisämausteen antanee piipahdus lähikaupassa, fetaa kaivataan näet kovin täällä! Länttäänpä tähän loppuun vielä kuvan parin päivän takaisesta naminamiruoasta johon sain julmetun himon, jopa niin julmetun että kyseistä emmettä on mennyt nyt joka julmetun päivä tällä viikolla, vain lisukkeet on vaihtuneet; täytetyt paprikat a'la irkku.

1288801345_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja huom! Vasemmassa alareunassa näkyvät grillivihannekset... NAM NAM NAM!!! Luulenpa että niiden alle sopisi täydellisesti medium-pihvi. Sellainen mehevä naudanlihaköntti. Nam! Saattaa olla että kaupasta tarttuu mukaan muutakin kuin vain se feta.

Se on moro ja viettäkää mukava... torstai!