Taidan olla sellainen. Tai muuttumassa sellaiseksi. Kas kun tuli jo toisen kerran vähän ajan sisällä nukuttua sohvalla. Spede on ihme hiippari. Moniongelmainen yöruokailija. Vatipää. Ja vaikka mitä. Kun ei sänkymuona kelvannut taaskaan millään. P-le! Kyllä kuulkaa syö ihmistä nih! Iltahan näytti lupaavalta. Tai oikeammin koko eilinen päivä puolesta päivästä eteenpäin. Spede söi tunnin puolentoista välein. Ja nukkui välit. Mutta sitten tulikin ongelmia.

Spede halusi seukata. Yhdeksän jälkeen illalla. Syödä ja seukata. Yhdeltätoistakin halusi vielä seukata, oli syönyt mahansa täyteen kahdesti viimeisen parin tunnin aikana, siinä seukkailun lomassa. Minä halusin nukkua. Mieskin halusi nukkua. Ja Spede seukata. Seukkaamisen korvaukseen kävi sitten onneksi tissi-tutti. Joka saikin pienen sammumaan meidän väliimme. Aina yhteen asti. Jolloin Spede päätti että ensinnäkin nälkäkuolema vaanii nurkan takana ja toisekseen, nälkäkuolemaa ei hoidella makuullaan...

Mikäs siinä sitten. Keräsin luuni ja kuteeni ja Speden ja hilppasin sohvalle istumaan. Onneksi Spede ei halunnut seukata, sapuska riitti. Ekan tissin evästelyn jälkeen hain vielä tyynyn makkarista ja levittäydyin sohvalle toiveikkain mielin makuulleni Spedelle toista tissiä tarjoten, onneksi siinä vaiheessa ja puolihämärässä olkkarissa kelpasi jo makoilu-sapuskakin. Vedin peiton meille korviin ja ajattelin että tulisipa uni nyt. Ja toiveeni toteutui, taidettiin kumpikin nukahtaa alle kymmenen minuutin sohvalle.

Ja kyllä nukuttiin hyvin. En yhtään kuullut edes miehen aamutouhuja ennen töihin lähtöä, havahduin hereille juuri ennen kuin kello alkoi piipata tyynyn alla. Spede jatkoi vielä hetken uniaan, eli se edellisen päivän tankkailu vaikutti hieman jälkijättöisesti, poika nukkui siis viisi tuntia yhden jälkeen. On siinä minulla mies. Varsinainen watanabe. Tajuaakohan tuo, että äiti ihan vallan rupsahtaa tällaisessa touhussa... *reps*

Ostin muuten Spedelle eilen uusia tutteja. Luonnonkumisia kun ei tuo mokoma huoli tuota silikoniversioa. En sitten vaan huomannut illalla ottaa sänkyyn mukaan tuttia, olisi voinut testata huoliiko tuo sen tissin sijasta. Ei ole yhtään kivaa olla tuttina. Ja siinä illalla hokasin ihan omilla pikku aivoillani senkin, että voisi olla ihan paikallaan tarjota pojalle välillä tuttipullostakin huikat. Eihän tuo ole kertaakaan juonut tuttipullosta kotiin tulon jälkeen ja nyt on edistytty rintakumitouhussakin jo niin pitkälle, että tissi ei kelpaa enää ollenkaan rintakumilla varustettuna. Toisaalta, eipä tässä nyt sen kanssa kiire ole, vaikka alunperin lupasinkin Speden yökylään anopille kuukauden ikäisenä... En tiedä maltanko ihan hetkeen kuitenkaan tuota yökylään antaa.

Se on kuulkaa taas kiirus. Herttinen sentään, lapset pitää herättää, koulu kutsuu. Moro!