Olipa eilen aamulla kylmä! Aika pitkään arvoin mitä kaikkea sitä päälleen vetää ennen kuin lähtee työmaata kohti kävelemään. Päädyin syystakkiin jonka alle virittelin fleecen ja kas, reilut puolet matkasta viuhdottuani minun oli kuuma! Osasyy moiselle tuntumalle kaiketi siinä että minun tulee aina käveltyä jokseenkin reippaalla tahdilla ja puoleen väliin päästyäni en köpötellytkään enää varjoisia kujia vaan auringossa kylpevää katua.

Työmaalle päästyäni kävi se perinteinen; takki pois, työkengät jalkaan ja istahdus tuoliin ja tadaa, hetkessä kylvin hiessä. Eikä se minun hiessäkylpeminen suinkaan ole mitään "vähän nyt hiostaa", ehei, se on juuri sitä kylpemistä. Työkaveri totesi että hitto nainen, sulla on hyvä aineenvaihdunta, ilmanko oot noin laihakin kun tollasen hien saat kävelemällä päälle. Niin, viimeinen liki kilometri oli pelkkää ylämäkeä joten kai siinä nyt hien pukkaa päälle kovakuntoisemmallakin.

Eilinen päivä sujui ihan yhtä vauhdilla kuin se maanantaikin. Hyvin minä sinne joukkoon solahdin, tuttuja kasvojakin näkyi muutama joukossa. Loppujen lopuksi kunnan sisäinen koulumaailma on aika pieni mitä työntekijöihin tulee joten ihmekö tuo. Ohjaajani on varsin vauhdikas nainen hänkin ja näytön vastaanottava opettaja taas, häntä ei voi kuin kehua. Itse saa heti ihan erilailla työnsyrjästä kiinni kun alusta asti niitä työtehtäviä annetaan epäröimättä ja niinpä olenkin ehtinyt jo eriyttää paria oppilasta oppitunneilla. 

Tänään menen onneksi jo kasiin, ysin aamut ei oikein ole minun juttuni. Onneksi pääsen omalla autolla niin ei tarvitse hankkia sitä armotonta hikeä heti aamusta vaikka eipä silti, en minä kävelemistä työmaalle pahana pidä. Ikävämpää se on kävellä kotiin töistä, siinä kohtaa kun alkaa olla jo usein takki himppasen tyhjä päivän jälkeen. Mutta niin, mukavaa on siis ollut ja mielelläni minä tuollakin töitä paiskin, sen verran vauhdikasta meno sielläkin on.

Kotiuduttuani olen kyllä ollut lievästi väsähtänyt, eilenkään en jaksanut oikein mitään työpäivän jälkeen. Työ itsessäänhän ei ole fyysisesti raskasta mutta se henkinen puoli, se hieman väsyttää. Kaiken lisäksi selkä tuntuu vihoittelevan jatkuvalla syötöllä, onneksi tuossa koulussa myös ohjaajat on huomioitu satulatuoleilla jotka eivät väsytä selkää alkuunkaan samaan tapaan kuin normituolilla keikkuminen. Ehkäpä kiskaisen napin naamaani tänä aamuna, niitä kun on vielä muutama jäljellä.

Niin ne napit, ne on kuulkaa Liettuasta. Aika hauskaa muuten, Suomessa moisia ei saisi edes reseptillä sillä vastaavien vahvuus on täällä maks puolet tuosta mitä Liettuasta ostimme. Kävi näet niin että juuri pari tuntia ennen lentoa Liettuaan selkäni "naksahti". Siinä sitä käveltiin kumarassa ja kärsittiin järjettömästä kivusta selkäosastolla, napattiin buranaa naamaan ja hierottiin linimenttiä selkään. Kummallista kyllä, korkokengillä käveleminen tuntui paremmalta kuin kävely matalakantaisilla kengillä joten lentokoneeseen kiipesin piikkikorkkarit jalassa.

Ensimmäinen yö Liettuassa sujui ihan mukavasti, kävimme syömässä ja puudutin selkääni muutamalla drinksulla. Aamulla selkä oli kahta karmeammassa kunnossa ja kaupunkiin tutustumaan lähti parivaljakko josta toinen roikkui tiiviisti kiinni puoliskonsa käsivarressa. Että käveleminen teki kipeää! Että seisominen teki kipeää! Että istuessa selkään iski tuhat pientä puukkojunkkaria! Onneksi löysimme apteekin jossa totesimme että ei, apteekkitätönen ei osaa sanaakaan enkkua. Eikä suomea. Ukko ryhtyi siis viittomaan.

Siinä hierottiin vaimon selkää, heiluteltiin tiskiltä napattua panadol-pakettia ja näytettiin kärsiviltä. Apteekkitätönen viittoili käsillään ja ravisteli päätään kiellon merkiksi. Ei mitään panadolia kuulkaas nyt, ehei, ja samassa tämä kaivoi erinäisen määrän lääkepaketteja tiskin alta. Jollain ihme viittomilla ukko sai tämän tajuamaan että nyt kaivataan vahvinta ja parasta mahdollista apua ja tadaa, hetkessä kädessäni oli lääkepaketti jonka päälle apteekkitätönen kirjaili annostuksen: 1 x 2 d. Yksi tabletti kahdesti päivässä.

Me vaapuimme, vaappumiseksi sitä minun liikkumistani siinä kohtaa saattoi sanoa, katukuppilaan ja tilasimme oluet, minä heitin yhden tabletin hetulaani ja tadaa! Puoli tuntia ja selkä alkoi olla liikkumiskykyinen. Toki äkkinäiset liikkeet teki edelleen kipeää ja istuessa sai peppunsa laskea rauhallisesti tuoliin mutta silti. Ero oli kuin yöllä ja päivällä. Käsittämätöntä! Hotellilla tarkistin lääkkeen netistä ja joopa joo, kyllä sitä Suomessakin on tyrkyllä voimaikkaisiin lihas- ja niveltulehduksiin sekä migreeniin mutta tosiaan, puolet laimeampana.

Lievää järkytystä aiheutti sitten se, että lähdettyämme liki samantien uudelleen kaupungille istahdimme keskellä toria olleeseen kuppilaan ja tilasimme siiderit. Ei ne siiderit eikä se kuppila vaan se järkytyksen syy oli siinä että aikamme istuttuamme minusta alkoi tuntua että kuppila pyöri. APUA! Oliko ne kolmiolääkkeitä? Aikamoiset naurut siinä sain kun hetken kuluttua totesin ukolle varoen asiasta ja tämä jäi oikein seuraamaan ympäristöä ja totesi että ei kun hei, täähän tosiaan pyörii tää terassikuppila ympyrää, hitaasti kuin Näsinneula mutta siis joo, pyörii! 

Liettuassa oli muuten koko reissumme ajan mielettömän lämmin ja hyvä ilma. Vasta lentokentälle päästyämme kotiinlähtöpäivänä alkoi sataa. Eikä se ollutkaan ihan mikä tahansa sade, vettä tuli kuin joku olisi kaatanut saavista ja lentokentän kiitoretojen tummuneessa siluetissa salamat risteili edestakaisin. Lento, jonka piti lähteä puoli kahdeksalta illalla, siirtyi ja siirtyi. Siellä me istuimme nalkissa alakerran kahvilassa monen muun Suomeen palaajan kanssa ja manasimme. Viereisen pöydän seurakunta oli varsin hilpeää sakkia ja heidän kanssa siinä alkoi juttu luistaa.

Lopulta kotimatka alkoi reilun kaksi tuntia myöhässä ja kiitorata suorastaan lainehti, me juoksimme koneelle viiden sentin lätäköksi muodostunutta kiitorataa myöten. Lisäjännityksensä lentoon toi ehdottomasti edelleen harvakseltaan välähdelleet salamat eikä sitä jännitystä mitenkään vähentänyt se kun katselin siiven kohdalla ikkunan vieressä kuinka salama pamautti siipeen. Hyvin sieltä silti kotiin päästiin, ei siinä mitään, mutta kyllä tuo oli ehdottomasti komein ukkoskokemukseni ikinä!

Vielä pikainen Liettua-raapaisu. Latviaa jos vertaa Liettuaan niin Liettuassa näkyy paljon selvemmin vielä Venäjän vallan alla olo. Kaunas on ihan keskusta-aluetta lukuunottamatta aika ränsistynyt. Toki siellä oli aivan järjettömän upea kauppakeskus Akropolis jota ei todellakaan ehtinyt yhdessä päivässä kunnolla koluamaan. Kauppakeskuksessahan on luistinrata sisätiloissa ja totta tosiaan, sehän oli ihan täysmittainen kaukalo joka siellä yläkerrassa sijaitsi keilaratojen vieressä. Uskomaton paikka! Jos joskus matkaatte Kaunasiin niin suosittelen käymään, uskomaton kompus.

Ja nyt, ryhdyn valmistautumaan työmaalle. Se on siis moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko!