Toivottavasti myös vaaka ilmoittaa ensi maanantaina niin. Muuten kenkuttaa. Sekä äiree että luultavasti Spedeä. Nyt on sitten menty Speden tahdilla myös yö. Ja ilta kuten aiemminkin. Ja se ilta. Pakko kuulkaa todeta, että on se kyllä Herralle kiitos, että mies aloittaa työt aamuvuorolla ensi viikolla. Iltavuoroviikolla voikin sitten tulla mielenkiintoista. Spede kun on aika tiukkana iltarytminsä suhteen. Näyttäisi siltä...

Illalla äiti istui tissi paljaana sohvan nurkassa aina kello kuudesta yhteentoista. Vessataukoja toki pidin, kävin myös laittamassa junnun nukkumaan, ja tietysti hain itselleni evästäkin välissä. Vartti oli kokolailla maksimi minkä pystyin olemaan tissi piilossa. Spede söi. Ja söi. Ja söi. Sammahteli muutamaksi minuutiksi hymy huulilla tissi nenänkärjessä kiinni. Ja söi taas. Tuijotti silmiin tyytyväisenä ja heilutteli käsiään. Ja taas syötiin. Välillä äkisi mahaansa, äiti röyhtäytti, isi röyhtäytti. Röyhtyjen seurana pojalle nousi maitoa uudestaan suuhun, sitä sitten nieleskeltiin irvistellen ja kas, ei auttanut tippaakaan vaikka äiti ja isi koetti selittää että pidä puolen tunnin tauko niin mahtuu paremmin masuun lisää maitoa.

Ei auttanut ei, jos vartin sisään tissi ei palannut huulille oli tuloksena armoton huuto. Sellainen jota Spede ei muuten juurikaan harrasta. Itkua kyllä nälkäisenä, mutta ei sellaista karjuntaa kuin illalla.Mies hoiti muiden iltapalat, iltapesut ja siivoilut, äiti ei niin kauaa voinut pois sohvalta olla. Ei vain käynyt. Mies kävi välillä kurkkimassa olan yli syövää Spedeä, höpöttämässä toiselle muutaman sanan ja mikä olikaan tulos? Kahta kiivaampi imutahti ja kiukkuiset silmät. Olisiko poikapolo pelännyt että isi tulee viemään toisen eväät? En tiedä, mutta mikäli iltatahti jatkuu vastaavana, joutunen nakittamaan vuoroilloille isommat hoitamaan pienempien evästykset aina miehen iltavuoroviikoiksi.

Vaan se palkkio jonka Spede antoi iltatankkaamisesta, oli kyllä mainio. Kerrassaan ihana, ainakin äidin mielestä. Onhan se ihanaa nukkua liki kuusi tuntia yhteen kyytiin. Kymmenen yli yksitoista illalla sain hyvin syöneen ja täysin tyrmätyn Speden koppaansa nukkumaan. Ja kymmentä vaille viisi aamulla havahduin ähinään, tuhinaan ja murinaan, joka kuului Speden kopan jalkopäästä. Kas kun Speden koppa on tuettu yhtä vinoon kuin sairaalassa vauvankopat, ja äiree ei ole edelleenkään muistanut tukea poikaa yöksi eli aamuisin Spede on mytyssä jalkopäässä. Ei tosin mytyssä mytyssä, vaan sillä tavalla sievästi sikiöasennossa.

En edes tiedä, kauanko vielä olisi mennyt ennenkuin Spede olisi alkanut huutamaan nälkäänsä, minä havahduin siihen murinaan. Ja murina ennakoi pojalla itkua, tosin välillä pitkällä ja välillä lyhyellä viiveellä. Otin pojan viereen mutta mitä hiittistä, jotenkin tuo makuuasentosyönti ei toimi nyt alkuunkaan aamutuimaan eli nousin sitten suosilla ylös ja siirryin pojan kanssa olohuoneeseen. Käyhän se niinkin, kun ei kerran itseä enää edes pahemmin nukuttanut.

Nyt Spede nukkuu tyytyväisenä maha jälleen täynnä. Tosin ruokailu ei ollut yhtä pitkä ja yhtä perusteellinen kuin normaalisti päiväaikaan, eli olisiko siellä vielä iltatäytteitä jäljellä. Vai aikooko poika taas ottaa saman linjan kuin muutamana aiempana aamuna eli ruokailla pienemmillä väleillä pariin kolmeen kertaan. En tiedä, mutta näillä mennään, Speden tahdilla siis. Ainakin sinne maanantaihin kun tätsä katsoo taas painon ja pituuden.

Niin. Hauskaa päivänjatkoa, nyt hilppailen kaikessa rauhassa kahvin pariin.