Näin niinkun tiedoksi. Nyt kun alkaa olo mahan osalta olemaan suunnilleen normaali, ajattelin ilahduttaa itseäni (kauhistuttaa vatsalaukkuani siis) kebabilla. Muutaman tunnin päästä. Iltapalana. Siitähän se massu saa sitten sopivasti ensi yöksi halvauksen. Totta puhuen, järkevintä olisi syödä jotain kevyttä. Minä vain kovin harvoin teen niinkuin olisi järkevintä, ainakin kun mahasta kyse. Eli kunnon mättöä sen olla pitää, nyt kun kerran nälkäkuolema siintää silmissä.

Ensi yöstähän tulee helvetillinen. Ei tosin välttämättä sen takia että syön kebabia ja maha menisi siitä sekaisin, kumma juttu, harvemmin se on mennyt vaikka tätä hoitoa olen aiemminkin harrastanut mahan tyhjentymisen päälle. Helvetti johtuu lähinnä siitä, että kebabin kyytipoikana ja jälkiruokana uppoaa kevyesti litra-puolitoista maitoa. Ja tietäähän sen, miten sitten käy. Vessassa saa ravata nestepoistolla puolet yöstä.

Mutta hei, minähän olen lomalla! Voin ihan huoletta juosta yön vessassa. Nukkuminen nyt on muutenkin epäsuosiossa täällä, joten ennemmin sitä juoksee hyvillä mielin kupu ravittuna kuin jotain ihme pipertelyä nautittuaan maha sekaisin. Aika hyvä logiikka, eikö?

Asiasta sammakkoon. Teini on ollut viikonlopun poikaystävänsä kanssa tämän isän mukana asuntovaunuilemassa. Olenko minä nyt sitten vanha? Virallisesti siis? Kun joudun vähitellen laskemaan teinin ikäänkuin osavapauteen? Kyllä tätä asiaa sitten harkittiinkin. Että voiko sitä päästää. Tällä kertaa en tarvinnut ketään vanhempaa muistuttamaan karusta tosiasiasta, kun jostain nousi mieleen itselle lause jota toinen vanhempi hoki aikanaan äidilleni kun tämä pähkäili vastaavien ongelmien edessä...

"Ei taida vanha lehmä muistaa omaa vasikkanaoloaan"... Niin. Teinin iässä minun poikaystäväni vaihtui lähes yhtä taajaan kuin sukat. No ei nyt ihan mutta siis saatte kuvan. Ja ne harvat jotka olivat pidemmän seurustelun arvoisia, ne kyllä yöpyi meillä. Teini itse on seurustellut ns kunnolla kerran tätä ennen. Sen päälle ilmoitti minulle ettei voisi vähempää kiinnostaa olla vain olemisen takia. Hienoa, pisteet kotiin teini. Ja koska niitä muuten vaan-deittailuja ei ole ollut niin kai tämä sitten pitää ajatella vakavana suhteena vaikka kuinka teinisuhde onkin. Hyvänen aika, nämä kaksihan on olleet kuin ankkuri ja perävaunu jo helmikuusta asti.

Eli annoin luvan. Ja tunsin itseni ikälopuksi. Ja nyt tunnen itseni vielä ikälopummaksi kun teini pommittaa viesteillä, saako poikaystävä tulla tänään pariksi yöksi tänne, kun sinne isälle ei pääse nyt. Ja minä vastaan kerran toisensa jälkeen, ei tänään, ennemmin joku toinen päivä viikolla tai ensi viikonloppuna tai joskus. Nyt en jaksaisi kun tuo mahantyhjennys tyhjensi aika tehokkaasti myös energiat puhumattakaan aivoista. Sori. Ikävä immeinen olen.