Ei hajuakaan mistä moinen mutta toteanpa että hittolainen että tuli nukuttua surkeasti yö! Vaikka hiippailin petiin jo puoli yhdeltätoista niin hohhoijaa, yhteen asti näin niin levottomia unia että taisin olla hereillä suurimman osan ajasta. Milloin olin vieraan vallan agentti, milloin seikkailin pitkin ulkomaita. Voi tsiisus! No, kerranko sitä. Onneksi itsearviointikin on tehtynä joten eipä tarvitse sillä vaivata tänään päätään kun työmaalta kotiutuu.

Selvisi sitten sekin miksi ukon keskimmäinen sisko pyyteli tätä käymään. Hohhoijaa. Samaa jauhamista se oli ollut kun syksylläkin, sitä kuinka ukon vaimo vihaa ja kuinka karmea tilanne on. Siinä määrin ukolle pska paikka että eipä tuo juuri asiasta puhunut, kunhan mainitsi ohimennen. Minua moinen jäi risomaan. Minä kun en ole enää aikoihin jaksanut vihata ketään. En edes tätä siskoa, vähän sama kun sieniruokien kanssa. En minä niistä pidä mutta en vihaakaan.

Tämän kun saisi siskon päähän mahtumaan mutta taitaa olla liian iso juttu sinne sopimaan. Mutta harmitti. Ihan mahdottoman paljon ja lähinnä ukon puolesta. Onpa varmasti ollut mukava tilanne, mennä käymään kun on ehdottomasti anomalla anottu ja miksi; kuuntelemaan moista. Arvattavissa lienee sekin että eipä sitä keskimmäistä siskoa huvita oikein edes nähdä missään. Jos hänen käsityksensä on tuo niin kuinka vaivaantunut tunnelma ollenkaan mahtaa olla jos yhtä aikaa osumme paikalle.

Ja yhtä vaivaantunut taitaa olla jo ukonkin kohdalta olo. Oli varmasti superkivaa kuunneltavaa. Ja kun emme me muutenkaan tapaile oikein ketään! Ei tämä sisko ole mitenkään poikkeus joukossa. Eihän me taidettaisi tapailla ukon nuorintakaan siskoa sen kummemmin jos tämä ei simppelisti soittelisi ja hyppäisi paikalle tai kuten nyt lauantaina, yhtäkkiä keksisi kysyä meitä sinne. Ukon vanhin sisko taas, hän on ainoa jonka kanssa itse pidän yhteyttä. Ja pääsääntöisesti se on ukon sisko joka soittelee.

Oman siskoni kohdalla saatamme olla totaalihiljaisuudessa jopa viikkoja ajoittain, soittelemme jos on asiaa asiaa ja olemme hiljaa jos sitä ei ole. Toisinaan sisko saattaa pamauttaa itsensä paikalle yhtäkkiä ja mikäs siinä, sitten höpötetään ja kälätetään. Minä sen sijaan olen käynyt siskolla viimeksi viime maaliskuussa kun oli tämän pojan synttärit. Siellä ukon vanhimmalla siskolla olemme käyneet elokuussa kun oli kummitytön synttärit. Sitä ajatellen tässä touhussa ei ole mitään poikkeavaa tätä keskimmäistä kohtaan.

Voi tsiisus! Tässä ei ole kyllä mitään järkeä ei. Ja koko tämä soppa sai siis alkunsa siitä että en kysynyt tältä siskolta mitä tälle kuuluu. Kuten en kysynyt keltään muultakaan. Mutta tältä olisi ilmeisesti pitänyt. Huomionkipeä, sitähän hän on aina ollut mutta että näin huomionkipeä. Hermo tahtos mennä, kyllä se niin on. Tekisi mieli sanoa sana jos toinenkin mutta kun oikeasti, EI KIINNOSTA ENÄÄ YHTÄÄN! Argh! No, aivan saamarin sama, pitäköön tunkkinsa. Kunhan nyt tajuaisi että tällä touhullaan saa vielä varmemmin veljensä pitämään hajurakoa ja runsaasti.

No, ei se eilinen nyt pelkästään tämän siskon touhuja manaillen mennyt. Tulihan siinä jo aamusta tehtyä päätös jonka mukaisesti spede sai jäädä päiväksi kotiin. Samapa tuo kai, lapsi kun nukkui kun uppotukki liki kasiin ja eihän minulla ollut ohjelmassa kuin sen itsearvioinnin kirjoittaminen. Joka olikin sitten himppasen hankalampi kuin olin ajatellut, ohjeistus kun oli taas jokseenkin hanurista. Ekan version kirjoitettuani lähetin sen kouluttajalle ja tämä soitti iltapäivällä antaen lisäohjeistusta joten jep jep, nyt arviointi on kunnossa.

Siinä arvioinnin kirjoittelun lomassa pesin pari koneellista pyykkiä, kokkasin ruokaa, viikkailin puhtaita vaatteita kaappeihin, siivosin sieltä täältä. Niistämäänkin innostuin ja voi kuulkaa, sitä niistämistä riitti eilen siinä määrin että illalla alkoi jo silmätkin falskata. Onni onnettomuudessa, ainakaan vielä se ei iskenyt kunnon räkätautia, niistäminen kun sai päättyä kun menin petiin eikä nenä mennyt edes tukkoon makuuasennosta huolimatta.

Poika 17v soitteli päivällä jännityksestä piukkana, tämä oli lähdössä ekalle ajotunnilleen. Ajotunnin jälkeen tämä soitti uudelleen paukutellakseen henkseleitään, niin hyvin ajo oli sujunut ja poika oli tuupattu suoraan liikenteeseen pienen parkkipaikalla tapahtuneen käsittelytestin perään. Iltapäivästä pojan oli suorastaan pakko paukauttaa itsensä vielä kotona käymään, onhan se tapahtuman kertaaminen paljon hauskempaa kasvokkain. Tyttikselleenhän tuo taas yöksi meni, tyttis kun asuu suht lähellä pojan työharjoittelupaikkaa.

Illalla istuskelin kaikessa rauhassa nojatuolissa kutimien kanssa saatuani speden makuulleen. Speden nukkumistavat on jokseenkin hölmöt. Kun iskä on kotona ei lapsi tosiaankaan suostu nukkumaan yksin ja miksi suostuisi; iskä tulee aina seuraksi makkariin köllöttämään. Iskän ollessa iltavuorossa lapsi menee yksin maate ja äiti ilmoittaa aina istuvansa nojatuolissa kutomassa. Kummasti se uni tulee ilman seuralaistakin mutta minkäs näille teet. Taitaa olla enemmänkin iskän pakkomielteen tulosta tämä seurana makoilu.

Tänään menen siis töihin muutamaksi tunniksi. Tarkoitus on palailla työmaalta kotiin jo kahdentoista jäljestä ja huomenna kuvio on kokolailla sama, tosin sillä erotuksella että aion hilppaista työmaalta suoraan Kappahliin prinsessan kanssa käyttämään tämän joululahjaksi saamat lahjakortit. Huomenna on se näyttöarviointikeskustelukin päivällä eli se pääsinkö ensimmäisestä tutkinnosta läpi selviää tuolloin.

Todennäköisesti kotiudun työmaalta puhkipoikkikuolleena tänään, sen verran sontaa viime yö tosiaan oli. Toki se oli arvattavissakin; joka ainoa kerta jos ehdin juuri ja juuri vaipua horteeseen ennen ukon sänkyyn siirtymistä on tulos sama, levottomaksi menee eikä se kunnon uni tahdo ottaa tullakseen. Ukon pitäisi siis joko odottaa niin kauan että olen takuulla umpiunessa tai vaihtoehtoisesti hilppasta petiin samaan aikaan kanssani.

Vaan jaa. Taidan siirtyä pihalle, auto kun täytynee laitella lämppäriin kotvaksi. Ehkä olisi aiheellista myös koettaa kuositella kutrejaan. Eikä sekään toki pahaksi olisi jos himppasen katsoisi mitä päälleen kiskoo, nämä lököhousut kun ei ihan ole sitä työmaakauraa. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatiistai, minä pyrin takuulla samaan!