4:32 on selvääkin selvempi kosto 5:13 jälkeen. Mitä muutakaan se olisi? No, tuleepa piiiiiitkä päivä, sano! Tänään käveleskelen reippaasti koululle puoli kahdeksan kanttiin ja lähes yhtä reippaasti kiertelen pitkin poikin paria museoa päiväsaikaan. Kivaa! Eilen olikin jokseenkin tylsä päivä enkä totta tosiaan saanut puoliakaan aikaiseksi mitä ajattelin.

Minuun iski niin totaaliväsymys liki heti kun sain kolmannen kupposen aamuteetä nautittua. Kyllä. Katselin ympärilleni ja totesin että toisaalta, viime viikonloppunahan minä riekuin täällä tosissani moppi ja rätti tanassa, piruako sitä nyt. Lopulta pesin kolme koneellista pyykkiä, viikkailin kaappeihin toisen mokoman puhtaita vaatteita ja kuorin perunoita kattilallisen muusia varten. Teini kuori vielä toisen kattilallisen, ne puolestaan siirtyi pilkottuina jääkaappiin odottamaan tämän päivän ruoanlaittokeikkaa.

Toki siinä tuli laitettua se ruokakin ja täytettyä sekä tyhjättyä tiskaria mutta siinä se homma kokolailla olikin. Imuroin sentään alakerran ja poika 16v, siis se joka ei ole sairasta nähnytkään vaikka sairaslomalla onkin, siivosi huoneensa lattiasta kattoon. Illalla tein ison kipollisen mandariinirahkaa tenaville ja kas, jo puoli kahdeksalta kuukautin speden yöunille. Jos kohta keskiviikkona kaivattiinkin isiä niin sitä ei sitten tehtykään eilen, eilen ei kaivattu ketään eikä mitään. Paitsi seuraa.

Onneksi spede jää nimenomaan pojan 16v kanssa täksi päiväksi, poika 16v kun on ehdottoman hyvä keksimään kaikenlaisia touhuja pojalle. Teini on siis suoriutunut terveiden kirjoihin, harmillista kyllä muilta osin teini ei ole kovin hyvillä mielialoilla varustettu. Eroa olis pukkaamassa nääs. Poikaystävän toimesta. Merkkejä on toki roikkunut ilmassa koko kevään, jostain kumman syystä minä en ole vain huomannut niitä.

Luulenpa että yksi iso syy tähän erotouhuun on pojalla siinä simppelissä tosiasiassa ettei teini taivukaan ihan tuosta vaan tämän tahdon mukaan toimivaksi marionettinukeksi. Teinihän on viettänyt vähintään joka toisen viikonlopun kotona ja tämän lisäksi on ollut se yhden arki-illan sääntö jonka mukaan yksi päivä viikosta ollaan eri osoitteissa ja tapaillaan omia kavereita. Teini onkin löytänyt uudelleen kouluaikaisen ystävänsä joka istuu meillä harva se kerta kun teini ei ole poikaystävänsä kanssa.

Viime aikoina niitä kotona vietettyjä viikonloppuja on ollut useammin ja enemmän, poikaystävä kun on alkanut joissain määrin touhuamaan omien kavereidensa kanssa milloin mitäkin. Teini ei ole ollut tästä pahoillaan vaikkakin olen huomannut tämän toisinaan miettivän tilannetta. Riitoja sitten onkin ollut aika-ajoin, ja rajuja. Väkivaltaa ei sentään ole nähtävissä mutta huuto on ollut aikamoista. Niin ja ovien paiskominen.

Niin ja eilinen. Ja edellispäiväinen. Jo keskiviikkona kun kotiuduin totesi ukko minulle ensitöikseen että teini on sitten kiukkuinen kuin ampiainen, tämä on ottanut poikaystävänsä kanssa yhteen ja pahasti. Teini itse tuli kertomaan jutusta minulle vasta iltasella, tämä oli suuttunut poikaystävälleen niin että oli paiskannut auton oven kiinni ja poikaystävä puolestaan oli ottanut paiskaisusta kilarit ja ruovitellut meidän pihastamme pois.

Ilmeisesti jonkinlainen rauha saatiin puhelimitse solmittua kunnes sitten eilen. Poikaystävän piti tulla meille koulun jälkeen illaksi ja tämä oli soittanut teinille että tuleekin ensin hakemaan tätä kanssaan kaupoilla käymään. Kaupoilta teini palasi yksin koska poikaystävän olikin pitänyt ensin lähteä vielä heittämään joku kaverinsa johonkin. Teiniä korpesi.

Ei aikaakaan kun teini kaivautui suunnilleen kainalooni olkkarissa, poikaystävän kanssa oli soiteltu ja tämä oli ottanut eron puheeksi. Teini oli surullinen ja vihainenkin samaan aikaan, tällaiset keskustelut kun hoidetaan etupäässä nenäkkäin eikä puhelimitse. Teini manasi ja kirosi. Siihen samaan manailuun ja kiroiluun poikaystävä viestitti tälle vielä että alkaa pinna olla ihan loppu ja ero ihan hilkulla, teini kun oli lyönyt tälle luurin korvaan todettuaan että eikö sen verran ole m*naa että naamakkain puhuisi.

Sisuuntuneena teini otti ja soitti poikaystävälle uudemman kerran ja lopputulema on että he keskustelevat kaiketi sitten tänään naamakkain. Olenko minä kamala äiti kun toivon että he totta tosiaan tekisivät kaksi sakkia? Poikaystävä kun on armoton kontrollifriikki ja tällä on järjetön hallinnantarve heidän suhteessaan. Jopa niin järjetön että minun on monesti tehnyt mieli nostaa poikaystävä seinälle kun olen katsellut kuinka tämä pompottaa teiniä.

Eikä edes yksin se mutta kun tämä erojuttukin oli poikaystävän suussa kääntynyt syytöksiksi teiniä kohtaan, tyyliin "kun en saa koskaan olla omien kamujen kanssa" ja "mä en jaksa kun sä oot niin masentunut". Tsiisus! Poika ei selvästikään ole valmis minkäänlaiseen parisuhteeseen, niin se on. Yksi lisäsyy miksi poikaystävä sitä eroa on nyt alkanut puuhaamaan on se että tämä on jostain keksinyt haluavansa heti armeijan jälkeen jenkkeihin ja teini on sanonut tälle ettei hän ainakaan sinne muuta, ei vallankaan tuosta vaan.

Hän kun ei halua että kaikki kaverit ja perhe jää meren taa. Tämä on poikaystävälle taas aivan karsea ajatus, että teini miettii kavereitaan ja perhettään tässä kohtaa. Miten ihmeessä minusta tuntuu että osasyy tällekin ajatukselle on se että poika ei tahdo teinillä olevan perhettä saati kavereita? Papan tammikuisilla synttäreilläkään kun he eivät ole "vielä" ehtineet käydä, poikaystävä kun ei koskaan sinne ehdi tai ei ole bensaa tai aikaa tai ei nyt pysty muuten vaan.

Isäänsä teini on tavannut tänä keväänä tasan kahdesti, toisen kerran oman synttärinsä kunniaksi kun iskä haki kotoa ja toisen kerran kun kävi likkakaverinsa kanssa pyörähtämässä isällään. Sinnekään kun poika ei koskaan tahdo edes käymään tai ei ehdi tai ei ole bensaa tai ei pysty. Poikaystävän äiti on tästä samasta asiasta puhunut teinille kerran jos eräänkin, siis siitä että poikaystävä on luonteeltaan isänsä kopio ja tällä on valitettavan korostunut tarve hallita kaikkea ja kaikkia.

Niin. Pakko se on myöntää etten minä pistäisi yhtään pahakseni vaikka he eroaisivat. Päinvastoin oikeastaan. Teinille kun on ihan satavarmasti miljoona kertaa parempi, kivempi ja mukavampi poika jossain, sellainen joka yrittää olla tukena ja kuuntelee ja puhuu ja tahtoo tuntea myös teinin perheen ja kaverit. Prkl!

Vaan kuulkaa, tämä tästä ja tämän kestävyydestä. Koska pöräytin jo tiskikoneen päälle (!!!) niin taidanpa ottaa ja touhuta vielä muitakin hiljaisia kotihommia tähän väliin. Kello ei ole vielä edes kuutta joten aikaa on, työmaa kun kutsuu vasta kahdeksaksi ja tänään en taida viitsiä mennä ihan kamalasti etuajassa, kas kun siellähän ei ole ketään muuta paikalla edes vielä aamutuimaan. Se on moro ja viettäkää kivakivaperjantai. Niin ja viikonloppukin. Saattaa näet olla etten ehdi, jouda tai kykene päivittämään, riippuen ihan täysin ukosta ja teinistä.