perjantai, 20. huhtikuu 2007
Valkoinen maa
Ihmeellisen virkeä olo, vaikka pitkästä aikaa heräsinkin vasta kellon soimiseen kuudelta. Pääsääntöisesti olen herännyt iät ja ajat omia aikojani ennen kuutta... Kello olisi ollut kyllä soimassa mutta unta ei vaan ole riittänyt, ei vaikka olisin mennyt myöhemmin nukkumaan. Alun väsymys on täysin tipotiessään, tilalle on astunut duracel-pupu joka maalaisi vaikka talon ohimennen, jos vaan uskaltaisi. Edelleenkään en uskalla kovasti häärätä, supistelut alkaa oitis kun hiemankin enemmän touhuaa tai hiemankin raskaampaa. Ärsyttävää.
Se olisi sitten taas perjantai. Taas. Jälleen. Aina on perjantai tai maanantai. Kummallista. Mies menee viikonlopuksi ylitöihin, saman aikoo tehdä seuraavana viikonloppuna, silloin kun on sitten vappuaatto ja vappupäivä vapaata eli ehtii nauttimaan kahdesta vapaasta ilman viikonloppuakin. Vaikka onko tuo sitten nauttimista, jos on parin viikon yhtämittaisen työrupeaman jäljiltä väsynyt... Tiedä häntä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.