En nyt sitten tiedä mihin sitä ollenkaan on tullut päänsä lykättyä ja toisaalta, pah. En usko! Kävipä näet niin että serkkulikka aloitti samaisen koulutuksen Pirkolla eilen ja soitti kotimatkalta kertoakseen kuinka kamalan pihalla hän nyt ollenkaan on. Siis kuinka järkyttävältä touhu kuulostikaan. Siis ihan kamalasti hommia. Ja itse etsittäviä tietoja ja juttuja. Siis ihan hirveää! Ja kuinka epäreilulta tuntuikaan että opsilla opiskeleville kaikki materiaali tuli opettajilta monisteina, he muut taas joutuvat etsimään mm opetushallituksen sivuilta eri näyttötutkintojen osa-alueista tiedot.

Kaiken kaikkiaan puhelu oli täynnä negatiivisia fiboja siitä kuinka pahalta tilanne näyttikään, kuinka järjettömän väsyttävää touhu mahtaisikaan olla ja kuinka älyttömän kovan työn hän joutuisikaan vielä tekemään. Minusta ainoa järjellinen lause oli se ihan ensimmäinen jossa serkkulikka kertoi kuinka kiva onkaan kun minäkin pääsin opiskelemaan ja vielä samaa alaa ja aina paranee, eri oppilaitokseen! Voidaan sitten verrata käytäntöjä ja opiskelua keskenämme.

Kai minä olen sitten lähdössä soitellen sotaan koska en pidä alun kaoottisuutta minään, en koe että koulutus voisi olla mitenkään ylivoimainen tai ihan mahdottoman järjettömän raskaskaan vaikka töitä siihen varmasti joutuukin tekemään, enkä ole kauhuissani edes siitä että niitä tietoja saattaa tosiaan joutua etsimään ihan itse. Aikuisopiskelijahan tässä ollaan, eikö tiedonhaku tarvittaessa kuulu jokaisen aikuisen toimenkuvaan ilman sitä opiskeluakin?

Ja se kaoottisuus taas. Mistäs minä tiedän mikä päivä me silpasemme sinne oikeille opiskelumestoillemme, siis koulumaailmaan ohjaamaan oppilaita, ensi maanantai on ihan vain oletukseni siitä päivästä jolloin palaan takaisin työmaan sorvin ääreen. Voihan se olla että huomenna koululla opettaja toteaa että ei ei kuulkaa, ette te nyt vielä sinne pääse vaan ensin etäopiskellaan. Jos näin käy niin ei siinä mitään, etäopiskellaan sitten, eiköhän sinne sorvinkin ääreen vielä jouda.

Hohhoijaa. Serkkulikan puhelu muistutti minua taas hyvin tiukasti siitä syystä miksi en tämän kanssa enää tätä nykyä ole pahemmin tekemisissä; minä en kaipaa yltiönegatiivisia ja ikuisesti maailmaa epäreiluna pitäviä ihmisiä jokapäiväiseen kanssakäymiseen. Juuri sitä serkkulikka on. Yksi niitä harvoja oikeasti mielenkiintoisia tietoja puhelun aikana oli se että serkkulikasta tuli nyt kokopäiväinen opiskelija joka taas tarkoittaa käytännössä sitä että hänen ei, ainakaan oman käsityksensä mukaan, tarvitse olla niissä työssäoppimisjaksoissakaan kuin muutama viikko koko opiskeluaikana.

Sitä pitääkö tämä hänen oletuksensa paikkansa en vielä tiedä mutta eiköhän se selvinne ensi viikolla jolloin hän tekee hekosun (hitto mikä sana!) ja saa näin ollen selvyyden siihenkin mitkä ajanjaksot hän on oppilaita ohjaamassa koulumaailmassa ja mitkä ajat hän tosiaan voi olla ihan vain kotosalla opiskelemassa. Liiton rahoittamana kun opiskelu on kuulemma hieman eri juttu kun työkkärin tuella touhutessa, näin kertoi serkkulikka. Mene ja tiedä sitten, minä olen varautunut siihen että olen lähes kaiken aikaa joko a. ohjaustoimissa koulumaailmassa, b. opiskelutoimissa TAKKilla tai c. etäjaksolla kotikoneen ääressä. 

Vaan niin kuulkaa, eilen shoppaillessa minuun iski totaalinuukuus. Ja tottakai se iski juuri siinä kohtaa kun minun oli tarkoitus ostaa itselleni luentokansio, penaali ja pino kyniä. Sellaiseen rahaa raaskinut laittaa, juurihan töissä TAKKilla opiskellut kollega kertoili kuinka he olivat saaneet ensimmäisen kansion koulun puolesta ja vasta toisen kansion he olivat ostaneet opintojen edetessä. Ja kyniä täältä varmasti löytyy jostain raosta. Ja kumeja. Ja penaaleitakin jos niikseen on. Joten ei, minä en ostanut mitään kouluhärpäkkeitä itselleni vaan päätin mennä talosta löytyvillä kapineilla. Höh nyt.

Pienen kipinän jätin kyllä elämään tyyliin "jos vaikka huomenna sitten shoppaan päivällä" mutta sekin kipinä on kuulkaa nyt kadonnut ukon persiin alla tämän työmaan pihaan. Ukko näet vei auton mennessään jättäen minut totta tosiaan touhuamaan vain ja ainoastaan kotiosastolle. Hmmm. No ehtisihän sitä iltapäivälläkin, saattaa joku nyt ajatella mutta ei kuulkaa, ei sitä ehdi. Me lähdemme tänään sinne viime viikolla missattuun leffaan joten iltapäivä on täyteen buukattu. Hohoo!

Toisaalta sainpa ostettua sitten niitä lankoja kudelmiini. Niitä kesken kaiken loppuneita värejäkin löytyi paitsi yhtä, eli jos jollain on Novita 7veljestä langasta jäänyt pieni nyssäkkä ruskeaa väriä jonka numero on 687 johonkin nurkkaan niin hohoo, sähköpostia kiitos! Yksi sukka kun kaipaisi kärkiosaansa ja en millään viitsisi vaihtaa toisen sukan kärjessä väriä siksi toiseksi ruskeaksi joka nyt on tullut markkinoille eli numerolle 653.

Puikkojen heilutuksen saldo on muuten tämän syksyn osalta neljä sukkaparia. Yhdet on poika 15v varannut itselleen, muiden kohdalla osoitteet on vielä hakusessa mutta kyllähän niille aina käyttäjät on löytyneet. Onko kenelläkään muuten vinkata edullista lankojen ostopaikkaa? Siis sellaista joka toimisi esim netissä? Minä kun olen laiska lähtemään minkään lankakaupan perässä juoksenteluun mutta jotenkin lankojen hinnat tuntuu aika ruotoisilta kun niitä marketista ostaa. 

Tänään olisi muuten hyvä päivä leipoa, eikö? Eräs ystäväni on toivonut tyttärensä synttäreille hyydykekakkuja ja luulenpa että kipaisen kaupalle vielä aamupäivän aikana noutamaan niitä täytteitä kakkuihin. Jos kohta laittaisi vauhdin päälle niin ehtisi vaikka mitä kotihommiakin alta pois, ruokaa on onneksi jääkaappi pullollaan sillä eilen tämä kokkasi sydämensä kyllyydestä. Ukolle tein ison vuoan lasagnea ja muu porukka pääsi perunamuusin ja jauhelihakastikkeen pariin kotiuduttuaan. Tämä on muuten juuri se jota lapset eniten kaipaa kotona olevalta äidiltä; kunnon ruokaa eikä mitään pikaisesti loihdittua pastakastiketta.

Ja nyt alan totta tosiaan touhaamaan. Aloitan vaikka pyykkiosastolta niin ei tule kolistua ja rämistyä pitkin torppaa. Viettäkääpä oikein kivakiva keskiviikko, minä pyrin samaan!