Varsinainen kuumetauti riehuu edelleen tehokkaasti. Viime viikolla tauti kaatoi tiistaina pojan 10v, torstaina hoitotyttö 2 oli kovassa kuumeessa, perjantaina oli vuorossa hoitotyttö 1, hoitopoika ja pienten serkkutyttö. Eilen vuoron sai sitten prinsessa ja pienten serkkupoika. Jyrää siis, täydellä teholla.

Yksi asia laittaa vähitellen taudin suhteen ihmetyttämään. Missä viipyy kuume junnulta? Ollut aina ensimmäinen johon taudit iskeneet. Vai olisiko sittenkin tauti ollut jo pojalla? Junnu oli kovassa kuumeessa pari-kolme viikkoa sitten, olisiko tosiaan kestänyt näin kauan ennenkuin muut pääsivät tautiin osallisiksi? Merkillistä.

Olen koettanut neuvolaan soittaa, jätin soittopyynnön. Odotan että hoitaja soittaisi, saisi sitten sovittua sen torstaisen ultran kohtalon. Saa selvyyden tähän asiaan kunnolla, niiltä osin joutuuko vielä kaavintaan. Vuoto on loppunut täysin eli olisiko niin onnellisesti että kohtu tyhjentynyt kerrasta kunnolla. Sitä ainakin toivon.

Piristystä on luvassa onneksi, ukko haluaa että lähdemme parin viikon päästä hotelliin yöksi lahjakortilla joka on odotellut käyttöä kohta jo vuoden päivät hyllyssä. Menemme junalla, ukon sisko oli kauppautunut jo lauantaina pieniä hoitamaan. Hoito saattaa tosin muuttua vielä, anoppi intoutui ideasta niin kovin että on ottamassa pienet itselleen. Ehdottipa vielä että lähdemme porukalla ukon toisen siskon kanssa, anoppi ottaa sieltäkin kaksi pientä hoitoon.

Tälle päivälle olisi vaikka kuinka ja paljon tehtävää. Pitäisi saada aikaiseksi kuistin ruokkoaminen että saa sinne kasattua muutaman säkin kaatopaikkareissua odottamaan. Pestä pyykkiä. Tehdä ruokaa. Siivota. Ajattelin tämän viikon aikana koettaa saada itseni potkittua vinttiä tyhjentämään, kaikki ylimääräinen kaatopaikalle. Paitsi vaatteet, ne laitan UFFin lootaan.

Ja niin, kevätauringon säteet saavat jälleen aikaan tämän vanhan kevättaudin, remonttihuuma iskee. Jospa alkaisi yläkerran rapputasannetta maalailemaan loppuviikosta. Maalia pintaan niin vanhakin nuortuu.