Selvästikään selkäni ei pidä alkuunkaan niin paljon lomailusta kuin minä ja se on kyllä harmi se. Tai ehkä vika onkin siinä että nyt ei tule selkeästi käveltyä sinne tänne ja kunnon määriä. No, kohtahan ne työt alkaa ja minä pääsen jälleen jalkautumaan ja hyvin! Pientä ihmettelyä junnussa aiheutti tosin speden uuden tarhan sijainti; "miksi se tonne menee, äiti sullehan tulee pidempi työmatka". Niinpä niin, en yhtään ihmettele junnun olettamusta, uusi tarhahan sijaitsee täysin vastakkaisessa suunnassa kuin työmaani.

Se mitä junnu ei huomannut, kuten varmasti on ihan oletettavaakin, että uuteen tarhaan on matkaa pari-kolmesataa metriä kun taas vanhaan tarhaan oli työmaalta vielä puolisen kilometriä kuljettavaa. Jotenkin välillä työpäivän päälle se kävely kotisuunnasta ihan vastakkaiseen suuntaan kenkutti. Kuten kenkutti sekin että surkeilla ilmoilla koetin lykätä poikaa kiitolaukkavauhtia rattaissa joiden renkaiden aloillaan pysymistä epäilin nonstoppina. Uuteen tarhaan voi kiitolaukkailla niin että spedekin kävelee matkan ja se jos joku on hyvä se! Pianko minä koiranilmassa työmaalle laukkaan, pääasia ettei tarvitse tenavaa kuljetella kaatosateessa pitkiä matkoja etenkään ilman rattaiden sadesuojaa.

Meillä on muuten vielä uuden tarhan tutustuminen käymättä ja se pitäisi ottaa ohjelmaan joko tällä tai ensi viikolla. Jos tarkkoja ollaan niin tarhapaikkahan siirtyy spedelle ensi maanantaina mutta minä aion kyllä pitää pojan kotosalla siihen asti kun itse lähden töihin. Tutustumaan on silti pakko mennä, ainakin kerran jos ei sitten peräti kahdesti, se lienee kiinni siitä suhtautuuko spede tarhaan yhtä ihanan rennosti kuin tämä suhtautui vanhaan tarhaan tammikuulla.

Eilinen oli muuten suht kiva päivä. Mitään tajunnat räjäyttävää ei tullut tehtyä, siivottua, kokkailtua ja pyykättyä mutta niiden lisäksi ohjelmaan mahtuikin sitten kaikkea pientä kivaa. Ukko soitteli aamusta että tilaisinko tälle ajan terveystalolle, hän kun ei saa sieltä ketään kiinni vaikka kuinka sitkeästi yrittää. Lonkka ottaa päivä päivältä enemmän itseensä vaikka ukko käy sentään fysiatrisessa hoidossakin siitä kerran viikossa. Kova betonilattia, kovapohjaiset työkengät ja lonkkavika. Siinäpä yhdistelmä jonka ratkaiseminen saattaa olla vaikeampi homma, sen kipeytymisen aiheuttajaksi kun on osoittautunut jo kerran jos eräänkin työmaan olosuhteet.

Minä en soittelemaan lähtenyt, nappasin netistä terveystalon lääkärivaraussivut auki ja kas, tänään ukolla on sitten lekuri iltapäivästä. Se mikä tässä alkaa vähitellen itseä huolettaa ihan tosissaan on ukon muutaman kerran lipsauttama nukkumisen vaikeus. Sitä mukaa kun särky lonkassa on lisääntynyt on nukahtaminen ja ennen kaikkea unessa pysyminen vaikeutunut. En osaa edes kuvitella millainen se särky on siellä lonkassa kun se kiusaa makuullakin, mutta toteanpa että muutaman kerran merkillisistä jalkasäryistä kärsineenä tiedän kuinka ihmistä syö jos väsyttää eikä särky anna nukkua etkä sitä särkyä saa edes millään pois. Ei kiva.

Serkkulikat pyöri taas koko päivän junnun ja prinsessan seurana, niinpä nelikko oli vuoroin meidän pihassa touhaamassa ja vuoroin ukon siskon pihoilla. Ukon kotiuduttua minä nappasin speden kyytiin ja me huristelimme ukon siskolle kahville ja juoruamaan maailmaa paremmaksi paikaksi, juoruilun perään lähdimme vielä kimpassa ruokakaupoille. Ukon siskolla on paniikki ja se on ollut taas pahenemaan päin, koulujen alkaminen ja pienemmän tyttären ekalle meno pahentaa oloa ja paljon.

Siihen samaan kun lämppäsee sen karun totuuden että kun koulut alkaa niin samoihin aikoihin alkaa sitten se "pakko saada töitä jostain talven yli" joten enpä ihmettele että tässä on puhelimen ääressä oltu tovi jos toinenkin. Ukon siskon oloon kun on tasan tarkkaan kolme hoitomuotoa joista vain kaksi on tosissaan tehokkaita; tämä puhuu joko äitinsä tai minun kanssa, jotka molemmat on ne parhaat keinot ja lisäksi tämä nappaa tarvittaessa rauhoittavan. Rauhoittava yksin ei tunnu auttavan mutta toisinaan pelkkä puhelimessa päliseminen toimii ilman rauhoittavaa.

Me siis ruokakauppailimme eilen kahvin päälle ja samalla suunniteltiin uintikeikkaa tälle päivälle. Kunhan ukko on kotiutunut töistä ja lekurista niin me taidamme pakata ukon siskon kanssa tenavakatraan autoon ja huristella joko lähirannalle tai jos oikein innostumme niin kauas kauas. Se meidän perinteinen jokakesän autoilukeikkakin kun on vielä hoitamatta ja johan tämä kesä kohta loppuu! Niin ja tosiaan, jos ukko nakataan saikulle niin todnäk me huristelemme mökkimaisemiin jo ennen rallien alkua pikaisen viikonloppukeikan sijaan ja tiedä kauanko siellä olemme joten huristelumahkut vähenee vielä lisää siinä.

Kun viimein kotiuduin ukon siskon kanssa riekkumasta päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja hilppasin ukon kyytiin kun tämä lähti tankkaamaan autoa. Romanttinen iltapäiväajelu on kuulkaa jokaisen parisuhteen a ja ö vaikka se sitten tarkoittaisi sitä että istut repsikan penkillä naamistelemassa kännyllä kun toinen osapuoli seisoo tankkaamassa autoa. Ja olkoonkin vaikke se kestäisi kuin tasan sen kymmenen minuuttia jonka siihen saa matkoineen päivineen hyvällä säkällä uppoamaan.

Loppupäivä menikin kokolailla notkuen. Olisi tehnyt mieli hilppasta lenkille mutta jotenkin en sitten saanut aikaiseksi edes soiteltua seuraa, lötkähdin vain nojatuoliin tuijottelemaan television jokseenkin ankeahkoa antia kunnes ruutuun pärähti tadaa!!! Unelmabaari Phuketissa! Kyllä se kuulkaa niin on että tämän naisen korvien väli pitäisi ehkä tutkia, se kun oli ainoa ohjelma joka tuli ihan oikeasti tuijotettua eilen. Mutta kun se Håkan. Håkan on jotenkin niiiiiin liikkis. Kamalaa, tässähän alkaa suontaa teinisanojakin!

Lienee paras että totean tähän loppuun että nukahdin illalla jo kymmenen kanttiin johtuen osin siitä että suutahdin suuressa erinomaisuudessani ukolle joka katseli mielestäni täysin väärää kanavaa makkarissa ja joka ei ollut halukas sen enempää vaihtamaan kanavaa kuin siirtymään olkkarin puolellekaan töllöttimen tuijotukseen. Enhän ole pikkumainen, enhän, vaikka hyvin dramaattisesti nakkasin rillit hyllyyn ja vastasin ohjelmatoivetta kysyvälle ukolle "en katso yhtään mitään, öitä". *melkein nolottais nyt...*

Taidan tästä ottaa ja siirtyä touhuamaan kotihommia. Suureksi hämmästyksekseni havaitsin juuri että auto on pihassa eli hei, minullahan on kulkuneuvo koko päivän käytettävissä! Miinus ukon lääkärikeikka tietysti mutta siis melkein koko päivän! Taidankin alkaa suunnittelupuuhiin, tiedä vaikka tässä lähtisi autoilukeikalle ukon siskon kanssa jo aamupäivästä. Se on siis moro ja oikein kivakivaa tiistaita!