Jostain kumman syystä päädyin pyörimään keittiössä kuin päätön kana konsanaan. Koska niitä kevätjuhlia ei ole luvassa on huomenna viimeinen päivä törmäillä omiin opettajiin itse kullakin tenavalla ja siitähän se ajatus sitten lähti. Alunperin se ajatus oli tosin lähteä tänään illansuussa keskustaan hieman pyörähtelemään ja tutkailla mitä riivattua niille opettajille keksii. Ainakin junnun, pojan 13v ja pojan 15v opettajille ajattelin katsella jotain, kas kun junnulla vaihtuu opettaja, poika 13v taas siirtyy yläkouluun ja poika 15vhän on sen oppivelvollisuutensa suorittanut.

Yhtäkkiä päähäni pälkähti että mitä minä tässä turhia tuumin ja ihmettelen, meiltä on perinteisesti viety jouluksi opettajille limput ja kesäloman alussa taas on lapset kiikuttaneet sireeninoksia opettajilleen, mikäli sireeni vaan on silloin ehtinyt jo kukkaloistoonsa eli johan totuttu kaava rikkoutuisi jos minä nyt yhtäkkiä jotain kapineita laittaisin lasten mukaan. Niinpä päädyin leipomaan jogurttikakkuja jokaiselle opettajalle, myös prinsessan opettajalle. Illansuussa apteekkireissun lomassa piipahdan hakemaan niihin tarjottimet tai vastaavat alle ja niin, sellofaania pitää muistaa ostaa samalla kertaa.

Voin kertoa, että keittiössä on hieman lämmin. Uuni on hohkannut päällä yhdeksästä asti ja tätä hohkaamista tullaan vielä jatkamaan lihaperunasoselaatikon muodossa kunhan saan viimeisen kakun uunista ulos. Huhhahhei! Broitsukastikekin pitää nakata tulille kunhan saa jauhelihan paistettua alta pois eli keittiössä, keittiöstä ja keittiöön tuppaa askeleet käymään taajaan.

Kaiken tämän keittiössä pyörimisen lomassa soi puhelinkin sopivasti ja tietysti juuri samalla hetkellä kun olin ottanut ruokaa lautaselleni. Kuinkas muuten, lämmin ateria on varma tapa saada kännykkä huutamaan. Soittaja oli iloinen yllätys eli pojan 15v tyttöystävän äitihän sieltä soitteli. Poika on menossa yöksi heille huomenna ja on menossa heidän mökilleen lauantaina, äiti kuulosti hyvinkin tyytyväiseltä siitä että minä olin vaatinut vanhempien keskustelua ennen kuin yölupia heltiäisi. Todennäköisesti kesän mittaan edessä on yöpymisiä puolin ja toisin, äiti näet painotti sitä että hän mielellään varmistaisi sitten tyttöystävänkin täällä olon jos ja kun nuoret kimpassa yöpyy. Sopii ja hyvä niin.

Lisäksi ennätin soitella jopa sinne terkkariin, omalääkäri tosin soittelee minulle vasta huomenissa. Neuvoa saatiin jo ilman omalääkäriäkin eli illansuussa kipaisen hakemaan prinsessalle Lomudal-silmätippoja ja tarvittaessa uskaltaudun antamaan tälle siskonsa ventolinea jos kovin tuntuu hengitys ahtaalta. Se oli näet tilanne tänä aamuna kun prinsessa heräsi, oli kuulemma vaikea hengittää. Onneksi siskon ventolinekiekoista toinen sattuu olemaan kotosalla, toinenhan kulkee teinin käsilaukussa tämän mukana ja niinpä tarjosin prinsessalle imaisut. Olo helpottikin aika nopeaan kuten ventolinella usein tuppaa tekemään ja junnu tahtoi myös kokeilla kiekosta lääkkeenottoa.

Junnu oikeastaan yllätti minut siinä hommassa, viimekertaisella astmapolikäynnillähän kiekon käyttely ei onnistunut millään, tänä aamuna poika imaisi kuin vanha tekijä konsanaan avaavaa kitusiinsa. Tämäkin kun yski aika reippaasti aamulla heräillessään niin avaava aamutuimaan saattoi olla jopa positiivinen juttu vaikka junnun hoitavassa lääkkeessä on pitkäkestoinen avaava samassa. Ventoline on vaikutukseltaan kuitenkin nopeampi vaikkakin sitten myös lyhytkestoisempi.

Vaan nyt siirryn paistamaan sitä jauhelihaa että saan tehtyä sitä lihaperunasoselaatikkoa että pääsen paistamaan sitä broitsuakin että saan sen broitsukastikkeen tehtyä. Olen vakaasti päättänyt että poistun keittiöstä kello yksi, oli mikä oli. Se on moro ja jatkakaa aurinkoisin mielin torstain viettoa!