Hitto. Nyt sen hokasin, ihan tuosta vaan iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Miehen sisko soitti perinteisen aamupuhelun eli tämän "mitäs sinne ja kuinka yö sujui ja mikä olo ja mitä suunnitelmissa ja kauhea niin kesäkin on kohta jo lusittu". Ymmärrättehän, tämän jokaisen naiseläjän, tai no ainakin joidenkin, joka-aamuisen rituaalipuhelun. Samanlaisia puheluita harjoitin muuten äidin kanssa silloin kun tämä vielä eli hänen hyvinä aamuinaan.

Joka tapauksessa, siinä puhelun aikana tuli mainittua päivämääräkin jota elämme, ja hähää, käkää ja vaikka mitä! Tänäänhän on ukon ja minun hääpäivä! Muistin tosin tämän perjantainakin, kun pojan kanssa puhuttiin miehen huonosta muistista päivien suhteen, mutta eilen en sitten taas muistanutkaan, en sen enempää kuin aiemmin tänä aamunakaan. Ja koska olen pirullinen luonne (!!) ja lyön vaikka pääni pantiksi siitä, että mies ei muista mikä päivä tänään on, säntään apinanraivolla kauppaan heti kun se aukeaa.

Haen miehelle jonkin lahjan, jonkin josta tiedän sen pitävän tai jota tiedän sen himoinneen. Nyt kun vain keksisin minkä... Ihan aluksi tosin potkin itseäni takamuksille, että saan jotain hommia pois jaloista odotellessa mutta sitten... Ja arvatkaapa annanko tuon ymmärtää, että lahjan olen hankkinut jo aika päivää sitten, kun kerran muistin ja olen niin muistavainen ja vaikka mitä.

Hihii! On se sitten kiva! Hups. Menee taas jaaritteluksi, poistun siis koneen äärestä. Menen etsimään laatikkoa johon paikkailla tavaroita kuistilta. Tere!