Ja tämä naisihminen juo vasta aamuteetään eikä sitäkään kovin virkeänä. Vaan kuulkaa, sitäkin hilpeämpänä jos näin voidaan sanoa! Neljän, korjaan kolmen, tunnin unien jälkeen ei voi olla kuin hilpeä, eihän? Etenkin jos seura on ollut kertakaikkisen mukavaa, hauskaa ja kivaa. Kuten tällä naisihmisellä ja tämän puolisolla oli.

Kävipä näet niin että siskolikka soitteli iltasella juuri kun olimme aikeissa lähteä saunomaan ja kysyi josko meille voisi tulla hetkeksi istumaan iltasella, heidän kun olisi tarkoitus lähteä baariin myöhemmin. Toki toki, mutta josko vasta yhdeksän jälkeen? Aika passasi loistavasti ja kas, saunottuamme syötimme lapsikatraamme (puolikkaan normaalikatraasta) ja laittelimme yliväsähtäneen speden nukkumaan päästäen prinsessan ja junnun vielä hetkeksi television ääreen kerrosta ylemmäksi.

Hieman ennen kymmentä, ja prinsessan ja junnun jatkoajan päättymistä, siskolikka miehineen porhalsi paikalle ilmoittaen siinä samalla että hänpä jättää autonsa meidän pihaan jos sopii. Siitä vaan, kyllä meille aina auto jos toinenkin pihaan mahtuu. Me nakoimme kaksi jatkoaikailijaakin makuulleen ja minä istuin siskolikan kanssa keittiössä pälisemässä ukon ja siskon miehekkeen tuijottaessa lätkää olkkarissa.

Ja kuinkas sitten kävikään? Viinilasia täyteltiin, maailmaa parannettiin ja lätkämatsin päätyttyä istuttiin koko sakilla keittiössä pelaamassa tuntemispeliä. Minulle selvisi mm se että ukosta muistutan eläimistä eniten sarvikuonoa. Siis luonteeltani. Merkillinen oletus... No, oli miten oli, yhtäkkiä huomasimme kellon viisareiden siirtyneen aikaan jolloin baariin ei enää kannattanut lähteä. Jatkoimme siis peliä nauraen milloin kenenkin kommenteille.

Ja kas, kello osoitti jo aikaa jolloin yökerhotkin on sulkeutumassa ja me päädyimme siskon kanssa ratkaisuun jossa tälle ja tämän miehekkeelle tilattiin taksi. Puoli viideltä minä siivoilin keittiöstä siskon miehekkeen taakseen jättämiä tyhjiä oluttölkkejä, siskolta jääneitä siideripulloja ja ukolta pöydälle varisseita leivänmuruja. Viideltä oikaisimme ukon kanssa hyvin ansaitsemallemme levolle ja kas, kasilta heräilin speden kanssa.

Ukko heräili kympin kanttiin mennäkseen suihkuun ja sieltä suoriuduttuaan tämä näytti jo ihmiseltä, vaikkakin väsyneeltä sellaiselta. Onneksi, onneksi, tämän jäljiltä löytyi yöllä se jääkiekkomatsin päätyttyä juomatta jäänyt paukku olkkarin pöydältä eli en joutunut pelkoilemaan saati jännittämään tämän tehtyä lähtöä kotva sitten junnun ja prinsessan kanssa leffaan.

Ja nyt luulen että oikaisen sohvalle tuijottelemaan viikolla näkemättä jäänyttä neljän tähden illallista. Spede liittynee seuraan, täällä kun on niin kertakaikkisen mukavan hiljaista ja rauhallista. Se on moro ja viettäkää virkeä lauantai, itse taidan missata tänään sen suunnittelemani ikkunanpesun ihan suosilla...