Johan osasikin olla vauhtia ja menoa ja meininkiä ja vaikka mitä! Ihan siinä oli pieni irkku eilisen aivan kuollut, ei vanha jaksa enää alkuunkaan nuorten tapaan. Mutta mukavaa oli, todella mukavaa. Yksi puolikuolleena vietetty sunnuntai on pieni hinta moisesta hauskuudesta ja se siedettäköön, mutta ihan hetkeen ei irkku jaksa samanlaista hauskuutta viettää.

Kävi näet niin, että lauantaina päivällä irkku ja ukko huomasi olevansa likipitäen kaksin kotona. Ukko oli käynyt siellä kiropraktikolla aamupäivästä, lukko oli kuin olikin lonkassa vaikka hieroja olikin ollut toista mieltä kipujen aiheuttajasta ja kiropraktikko oli joutunut kahteen kertaan vääntämään hampaat yhdessä kaikin voimin ukon kroppaa että oli saanut lukon auki. Tiistaina on sitten uusi käynti edessä, ainakaan vielä ei apua löytynyt yhdellä käsittelyllä, jalka kulkee omia latujaan ja säryt on aika messevät.

Mutta niin. Siihen lauantaipäivään takaisin. Vain spede hengasi seurana junnun ja prinsessan lähdettyä serkuilleen yökyläilemään ja pojan 15v hoitaessa omia teinikoukeroitaan vuoroin kylillä, vuoroin kotosalla. Nälkäkin siinä kurni vähitellen, spede oli lounastanut jo soppaa ja jotenkin irkkua saati ukkoa se soppa ei kovin houkuttanut. Poika 15v pyörähti kotiin ja tuumi, että voisi ilomielin katsoa speden perään josko äiree ja ukko vaikka lähtisi kaksin manseen tai jotain.

Kuinka monesti tällaisia yhtäkkisiä reissuja on mahdollista tehdä? Ei kovinkaan usein, pakkohan siihen oli tarttua ja pian! Poika 15v lähti speden kanssa paitsi kaupalla käymään, myös katselemaan kavereidensa korispeliä keskustaan ja irkku vaihtoi parempaa päälleen ja suki kotvasen kulmiaan ennen kuin taksi kurvasi pihaan. Suunnaksi oli otettu Rosso mutta kuinka ollakaan, puhelias kuljettaja ja ukko päätyivät vaihtamaan ruokapaikkaa lennossa.

Yhtäkkiä sitä istuttiinkin Haraldissa maistelemassa alkudrinkkiä ja tuhoamassa Härkäpään retkeä. Pihvi oli kerrassaan loistava mutta pakko myöntää ettei irkusta silti taitaisi olla viikingiksi, menuun kuulunut tervajäätelö kun sai irkun lähes oksentamaan ja lopulta se jäikin ukon tuhottavaksi. Koko loppuillan irkun suussa maistui vähän väliä terva ja voitte olla varmoja, että sitä jäätelöä en ehtinyt suuhuni tuupata kuin atomin.

Koska ruokailun jälkeenkin meillä oli vielä ns luppoaikaa yllin kyllin pojan 15v ilmoitettua että älkää nyt ainakaan ennen seiskaa kotiin tulko, heillä kun on speden kanssa ekstrakivaa ja pyöräilykin vielä edessä, päätyi irkku ja ukko kiertelemään mansea muuten vaan. Istuimme drinksujen verran Tammerin terassilla ja siirryimme sieltä rautatieaseman kautta Olutravintola Konttoriin. Jos irkulla olisi tapana hengata mansessa ravintoloimassa, niin Konttori veisi ehdottomasti voiton mennen tullen. Ihanan rentoa hengaamista ja baarimikko, joka keksi mikä käy täydellisesti korvaamaan Mojiton johon aineita ei ollut. Iltapäivälehdet tuli luettua siinä samalla ja muutenkin oltua kuin ellun kanat parin drinkin ajan joiden jälkeen suuntasimmekin takaisin sinne rautatieaseman suuntaan kotimatkaa ajatellen.

Kotona odottikin sitten hymyilevä spede ja iloinen isoveikka, pelissä oli oltu, makkaraa syöty, pillimehua ja jäätelöä haettu evääksi kaupalta ja kolmipyöräisellä kierretty vielä omaa aluetta. Pihassa harrastettiin vielä hetki jalkapalloa ja Spede oli lievästi väsynyt, mutta hymyä tuon kasvoilta oli mahdoton saada pois, isoveikka kun on speden mielestä yksi maailman mukavimmista hemmoista.

Ihanhan tässä alkaa olla sellainen tuntuma, että ei tässä sittenkään olla koko loppuelämäänsä jumissa kotona lapsosten kanssa. Sitähän ihan aikuisten oikeasti voi jo välillä liikkuakin jossain ja mikä onkaan paras tapa, nämä yllättäen tehtävät reissut vaikka ne ei pituudella olisikaan pilattu. Nytkin olimme viisi tuntia pois ja se tuntui paljon pidemmältä ajalta kun kotiin tultiin. Ihanaa!

Loppuilta menikin sitten istuskellen ja höpötellen ukon kanssa kun spede oli laiteltu nukkumaan ja poika 15v todettu kuumeiseksi. Päivällä tämä jo valitti kurkkuaan ja liekö se reippailu speden kanssa ollut liikaa, lämpöhän tuolla nousi. Joku merkillinen lenssu täällä nyt jyrää, speden kohdalla se meni onneksi ohi kolmessa päivässä ilman kuumeilua mutta prinsessa samoin kuin teini jatkaa tiukkaa nuhalinjaa. Poika 15v oli eilen nuhaa ja yskää lukuunottamatta jo kokolailla kuosissa päivällä, mutta illalla lämpö nousi uudelleen.

Junnu ja prinsessa kotiutui iltapäivällä serkuiltaan, kivaa oli ollut mutta niin. Serkkujen äiree soitti perään ilmoittaen että nythän on niin, että naapurin lapsilla, niillä samoilla joilta tämä serkuslauma onnistui kesällä saamaan niitä täitä, olisi jälleen niitä. Arvatkaapa kenen teki mieli sanoa muutama tosi ruma sana. Täikammat on kaivettu esiin ja taas kampaillaan, missään nimessä en haluaisi nyt hakea uudelleen niitä shamppoita samantien käyttöön, edellisten käsittelyjen jäljilta kun on jokaisella päänahat hellinä.

Todettakoon vielä tähän loppuun, että tänään edessä lienee käynti mansen suunnassa, tällä kertaa tosin omalla autolla ja huoltotoimenpiteitä ajatellen. Ukon läppäri sanoi näet sopimuksensa irti lauantaina ja tuttu tietokone-ekspertti totesi emolevyn hajonneen. Kyseessä on kuulemma tyyppivika kyseisen valmistussarjan koneissa, kuten oli se viime syksyinen verkkokortinkin romuttuminen. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan koska siitä sitten leviää näytönohjain, se kun kuulemma tuppaa olemaan kolmas heikko lenkki.

Vaan nyt, irkku siirtyy hetkeksi toimittamaan äitilöimistä, onneksi tänään tenavilla on yhdeksän aamu eli sitä hermoja raastavaa puoliunisten tenavien herättelyä ei tarvitse suorittaa vaan osa ehtii heräillä omia aikojaan jo ennen pakollista heräämisaikaa. Nyt se on moro, viettäkää mukava maanantai ja irkku palannee höpisemään lähiaikoina.