Jos ei tätä päivää tarvitsisi aloittaa kaivamalla autoa kinoksesta. Rattikelkan saisi toki helpommin talon seinustalta mutta säälin omia nilkkojani; minun ns talvikengät kun on edelleen teinin kaapista löytyneet normaalia paksummat lenkkarit. Lyhytvartiset. Sitäpaitsi, jo ajatus kävelyreissusta tenavien koulun ohi niin että lähtöpisteenä on kotitalo sai melkein kyyneleet silmiin. Niinpä, olen kyllä kävellyt siellä täällä ja jopa siellä lasten koulun ympäristössä mutta aina niin että olen kiertänyt sinne aivan eri suunnalta saapuen lenkin loppupäähän.

Viimeinen kerta jolloin sinne kävellen tallailin täältä suunnalta tapahtui silloin Inan viimeisenä keväänä niin että Ina oli hihnassa mukana ja tämä ajatus taas pälkähti päähäni illalla kun mietin kuinka kiva matka speden tarhalle onkaan kävellä. Se että kulkisin suoraviivaisesti meidän kotirapuilta koulun ohi saattaisi oikeastaan olla ihan paikallaan jo tänään, niitä kävelykertoja kun varmasti tulee kertymään. Sittenhän tuo on tehty jos sen tänään teen. Toisaalta, jännittää ihan himppasen muutenkin. Sillai vähän, ei onneksi paljon, mutta vähän. Väittäisin että terveesti.

Joka saakin minut taas toteamaan että liekö tämä yllättäen osunut onnenpotku sitten syynä siihen että ihan yhtäkkiä eilen keksin että hittolainen, ukon seuraavasta tilistä on toki maksettavana pari helketin isoa laskua mutta silti, taidan panostaa osan siitä tilistä sekä a. talvikenkiin itselleni että b. varatalvikenkiin junnulle. Tai oikeastaan, ostan junnulle uudet uudet jotka saa olla sitten ykköstalvikengät, nythän poika on mennyt viimetalvisilla jotka on kaiken lisäksi naapurin pojan vanhat. Vesihän niistä menee läpi HETI kun on himpankin suoja ja mikä inhottavinta, kuivuminen kestää heittäen pari päivää. Siis sittenkin että kengät on patterin päällä. Vintistä kaivetut "varakengät" taas on inansa liian pienet aiheuttaen pojalle rakot kantapäihin. Ei kiva.

Omia talvikenkiä taas perustelen sillä että todnäk tulen seisomaan kovilla pakkasilla välituntivalvojana ja kävelemään sekä töihin että kotiin. Nythän olen ulkoillut ihan innoissani kun mittari on noussut osoittamaan alle -10 asteen pakkasta mutta yli -10 kun on mennyt niin ei, minähän jäädyn jaloistani alle sekunnin vaikka kuinka koettaisin kiitolaukkailla. Tai sitten vain pidän peukkuja ettei niitä hurjia pakkasia ole kuin ensi viikolla enää. Niin. Tämä on muuten todnäk juuri se mihin päädyn ja haenkin uudet kengät vain junnulle, tämä niitä kipeämmin tarvitsee.

Onneksi spedelle on tarhaan kokolailla kaikki tarvittavat kamppeet, sisätossut tosin uupuu. Talvikengät saattaa tulla hankinnan eteen tällekin, ne kun on aika kittanat joita poika nyt kiskoo ja jostain kumman syystä olen hiivatti soikoon hävittänyt koon 25 kuomat vintistä. Kokoa 27 ja 28 on kyllä tarjolla mutta ne taas on aivan liian isot ja ei käy kuin varakengiksi aikoinaan. Junnun niitä pienemmissä talvikengissä kun on yksi hyvä puoli; niitä ei ole käytetty kuin muutaman hassun kerran ja nekin kerrat on olleet siirtymiä autoon ja autosta sisätiloihin. Ilmanko ne onkin löytäneet kodin joltain keltä lie sukulaiselta. Hiivatti.

Nythän aloitetaan myös säästöjen kartuttaminen, viimeisen kuukauden-parin aikana kun niitä on jouduttu hieman raaputtamaan tähän elämiseenkin. Matkakassasta puuttuu vielä sievä tuhatlappunen ja sen Unkarin torpan vuokrastakin on maksettu vain takuusumma. Lisäksi ne äidin ja kolmen nuorimman passit on vielä hankkimatta eli kyllä, syytä on jostain sitä rahaa tullakin. Tämän talven pakkaset on taas aiheuttaneet sitä säästöjen raaputtamista, sähkölaskut on kimmonneet aivan järjettömiin lukuihin.

Alkuviikosta tuli pelkän sähkön, siis ei edes siirron lasku ja se oli parisataa. Siirto tulee maksamaan saman eli jippii, marraskuun sähkölasku tekee 400 euroa. Huhhuh. Siitä lämmityksen osuutta on 250 euroa, kesä- ja syyslaskut kun on olleet järjestäen 150 luokkaa. On kamalan groteskia puhua rahasta mutta totean minä että jo se on ihme ellei 500 euroa kuussa ole enemmän kuin 0 euroa ja hyvä syy mennä töihin!

Se kun on se summa jonka laskimme ukon kanssa minulle jäävän käteen kuukausittain speden hoitomaksun ja verojen jälkeen ja se kuulkaa on hyvä raha se ihmiselle jolla ei tuloja ole. Kotihoidontuestakin taisi jäädä reilu satku vähemmän kuukautta kohti joten hurraa, tässähän ollaan ihan kroisoksia kohta ja näin ollen ne kengät voi totta tosiaan ostaa pojalle. Ja nyt, innosta kirkuen painelen ulos. Tosin taidan tyhjentää tiskarin ensin että saan nakottua likaista astiaa tilalle.

Se on moro ja viettäkää mukava torstai! Niin ja pitäkää peukkuja että tarhalla menee kivasti ja ennenkaikkea ETTEI TYÖHOMMANI ole pirulainen sentään ehtinyt peruuntua tämän vajaan vuorokauden aikana. Minä kun en ihan satavarmaksi usko mitään ennenkuin olen saanut nimet soppariin kaikilta osapuolilta ja jos niitä ei tulekaan niin sitten en kyllä hittolainen ala mitään!