Kuka ruojake sen on piilottanut? Eilen aamulla kyseinen ihana mollukka paistoi täydeltä terältä kun heräsin ja arvaahan sen, virtaa oli kuin pienessä kylässä samalla hetkellä kun sälekaihtimet avasin. Vaadin oikeutta! Vaadin aurinkoa! Vaadin jonkinlaista aurinkotakuuta jonka mukaan auringon kuuluu paistaa jos kalenterissa seisoo toukokuu. Tai kesäkuu. Tai heinäkuu. Tai mikä tahansa kuukausi jonka katsotaan kuuluvan kevääseen tai kesään. Hittolainen.

Mutta asiaan. Eilen tosiaan paistoi se aurinko. Ja se tosiaan aiheuttaa minussa erinäisiä sekopäisyyskohtauksia joista mainittakoon nyt vaikka yhtäkkisen tarpeen tutkia mitä keittiön kaapit on syöneet, merkillisen halun kuopia ikkunoista sonnat pois tai vähintäänkin kyseenalaisen innostuksen kuoputtaa maata haravalla. Muistetaanpa, että inhoan haravaa. Kyseessä on siis erittäin vakava kohtaus kun haravaan asti etenen.

Toisinaan kohtaukset on onneksi joissain määrin järkeviä kuten nyt eilen jolloin nakkailin astiat koneeseen tuntien itseni maailman parhaaksi lautasen koneeseen asettajaksi ja pukkailin penskoja kouluun suunnilleen laulaen näille hyvän päivän toivotukset. Minusta se oli suunnilleen järkevää, lapsista välttämättä ei, teini katsoi eräänkin kerran kysyvästi ennen kuin hiippasi ovesta maailmalle. Mutta niin.

Saatuani lapsilauman ulos ovesta, tiskikoneen päälle, keittiön ruotuun ja pyykkikoneenkin hurisemaan päätin lähteä kaupoille. Kyllä. Minä joka harvoin tunnen tarvetta lähteä kaupoille. Nyt kauppareissu suunnilleen poltti näppejäni ja ahteriani ja kaasujalkaani ja no, saatte varmasti kuvan. Koska poika 13v vietti eilisen kotosalla, kiitos sen sunnuntaiaamuna toimittamansa oksupoksumuotoisen lähetyksen isällään, päätin jättää speden tämän kanssa hengailemaan.

Sikäli kauppareissun suoranainen polttelu oli varsin toivottu tapahtuma että olen kerran jos eräänkin kurkannut prinsessan vaatekaappiin ja todennut tilanteen erittäin huonoksi. Minä en ymmärrä miten tämä kasvaa niin julmettua vauhtia, en vain ymmärrä. Helmikuulla ostetuista vaatteista sukkahousut on jo liian naftit ja molempien housujen alkuperäinen ylimääräinen pituus on katoamassa hyvää kyytiä, todennäköisesti neiti tulee näyttämään prinssinakin kuoriin tunkeutuneelta Wigrenin olutnakilta parin kuukauden kuluttua.

Toinen prinsessan vaatekaapissa rehottava ongelma on paidat, tällä kun on aivan ihania paitoja joita tämä ei vaan suostu pitämään. 3/4 hihat on kauhistus ja valitettavasti muutama paidoista on varustettu juuri niillä, värit ei automaattisesti passaa ja yksi paita saattaa olla liian löysä, avokauluksinen, kuristava kauluksinen ja vaikka mitä. Lopputulema on siis se, että neidillä on tasan tarkkaan kaksi pitkähihaista puseroa ja yksi villapaita jotka käy. Niin ja yksi huppari. Hallelujaa.

Kauppareissulta mukaani tarttui aivan ihanat reisitaskuhousut, prinsessalle siis, paita, huppari ja uudet sukkahousut. Samalla kertaa ostin junnulle pitkähihaisen pusakan, tällä kun on tuo kasvu viimein alkanut ja vähitellen alkaa pusakkapula painaa tämänkin kaapissa päälle. Pojalle 13v ostin kasvojenpesugeeliä, tälle kun puolestaan on alkanut puskea päälle teini-ikä joka tahtoo ilmentää paikallaoloaan näin aluksi näppyläarmeijan muodossa. Niin, teinillä sen enempää kuin pojalla 15v ei ole koskaan ollut sen kummemmin näppyjä ja epäilenkin että he ovat lahjoittaneet omansa suoraan pojalle 13v.

Ja ah ja voih ja kaameus sentään, sittarista mukaani tarttui kaksi ruusukimppua. Kyllä. Älkää kysykö miten se pääsi käymään, mutta mukaan ne tarttui siitä kukkalavasta keskeltä markettia. Saattaa olla että asia liittyi jotenkin lappuun jossa luki kissankokoisin kirjaimin "loput 10kpl ruusukimput 2 euroa" tai sitten vika oli yksinkertaisesti niiden värissä. Kotiin ajellessani muistin matkalla että minunhan piti ostaa myös vaahtokarkkeja, kas kun se Mimmi Mutikainen oli myös koettanut sitä MMF-päällistä ja minä olin jotenkin sitä lukiessani intoutunut ajatukseen että tahdon ehdottomasti kokeilla uudemman kerran kyseistä kakunpäällisversioa.

Vaahtokarkit metsästettyäni suoriuduin kuin suoriuduinkin kotiin ja seuraavan tunnin käytinkin tiukasti ruusuja asetellen, olkkaria järkkäillen ja lapsosille ruokaa laitellen. Prinsessan kotiuduttua koulusta tämä testaili uusia vaatteitaan ja hipheihurraa ja muutama painokelvoton sana, eiköhän ne housut sitten olleet jälleen kerran liian pienet. Pituus täsmäsi. Puntin leveys täsmäsi. Vyötärö ja lantion kohta ei. Että minua risoi. Illansuussa kipaisin vielä uudemman kerran kaupalla kyseisten housujen kanssa ja kas, hyvistä yrityksistäni huolimatta en löytänyt yksiäkään housuja jotka olisin kehdannut prinsessalle ostaa.

Farkut kun tälle ei passaa, niitä vaatekaapissa olisi kahdet aivan ihanat jotka myös sopivat päälle, collegehousut joita kaupassa oli oli joko ankean värisiä ja tylsänmallisia tai sitten niissä oli resorit lahkeen suussa ja minä en periaatteesta osta prinsessalle lähes yksi yhteen samalta näyttäviä housuja kuin isoveljet kiskoo välillä päälleen. Eli kyllä, prinsessan housuongelma on edelleen akuutti. Paitaongelma onneksi on edes jotenkin hoidossa.

Niin, väänsinhän minä sitten sitä MMF-massaakin vielä iltasella. Ja testailin värjäämistä samalla. Tänään pitäisi sitten leipoa täytekakku ja testailla miten homma toimii. Olen kerran aiemminkin kyseistä massaa tehnyt ja tuolloin muistaisin menneeni metsään värin kanssa. Massa tosin oli, vai pettääkö muistini, mielestäni hyvinkin mukavaa käsiteltävää joten testing testing. Suunnittelin näet että leivon äitienpäiväksi pari täytekakkua joista toisen kiikutan ukon siskolle, sinne kun ukon suvun naiset ovat perinteisesti kokoontuneet äitienpäivän tiimoilta. Toisen teen meille kotiin niin pääsemme itsekin herkuttelemaan.

Vaan nyt kuulkaa, tämä suunnattoman jännittävä raporttinin kauppareissusta on kuluttanut leijonaosan aamusta ja kas, minun on aivan näillä näppäimin riennettävä kerrosta ylemmäs herättelemään paitsi poikaa 13v myös prinsessaa ja tämän serkkutyttöä joka tuli yökylään eilen. Teini puolestaan yöpyy poikaystävällään ja junnu menee vasta kymppiin joten minkäänlaista katastrofia ei liene luvassa aamutoimissa. Joten, mukavaa tiistaita ja se on moro!