Mikään, siis mikään, ei ole raastavampaa kuin 15v joka uhittelee, murkkuilee ja kärttyilee lähes kaikelle ja kaikille. Ilmeisesti pojalla on sentään joku palikka oikeinkin päin korvien välissä, kärttyilyn ja uhittelun kohteeksi kun ei onneksi joudu kukaan pienemmistä jos sitten poikaa 13v ei lasketa lukuun. Tämän kanssahan he matsaavat suunnilleen päivittäin ja se jos joku saa äireen hermon piukomaan. Yhtä ainoaa lausetta ei voi sanoa toiselle normaalisti, kysyi poika 13v suunnilleen mitä tahansa sävytetään vastaus vtuilla ja prkleillä. Ja ah että mun tekis mieli ottaa ja riepaista lähes joka aivaten ainoa kerta.

Äireelle, ukolla ja sille omalle isälle ei sentään kärttyillä samaan tapaan, mutta uhittelussa löytyy. Jos jokin on vaikeaa niin aamuherääminen, kuten olen aiemminkin maininnut. Tänä aamuna se oli vaikeaa potenssiin sata. Ensin ei herätty niin millään ja kun herättiin, todettin että "en mee kouluun kun päähän sattuu". Valitan, tämä äiree on niin tottunut näihin kipukeksintöihin että vastaukseksi poika sai vain toteamuksen "tarjoan sulle buranan ja sen perään mahanalus jalkoja täyteen ja koulua kohti". Joka ei saanut mitään liikettä aikaan, sen sijaan puoliuninen poika istui sängyssään kiroillen itsekseen.

Äireen nakattua vaatteet pojalle ja siirryttyään takaisin kerrosta alemmas tuli jälleen hiljaisuus. Seuraava keikka yläkertaan, tällä kertaa pyykkikoppa kainalossa, osoitti pojan vetäneen lakanan päälleen ja olevan uudemman kerran umpiunessa. Äiree kun oli aiemmin vienyt jo tältä peiton ja sijauspatjan, jonka sisään koetettiin myös kääriytyä. Tästä sisuuntuneena äiree kipaisi takaisin kerrosta alemmas, otti lasillisen vettä ja kävi kippaamassa sen nukkujan niskaan. Arvaahan sen, samantien oli sänky täynnä prkleitä, vttuja ja aivovamma-kiekaisuja.

Tämä äiree ei vähästä masennu ja varmemmaksi vakuudeksi suunnilleen sähisin suupielestä että aivan prkleen sama, monestiko se ysiluokka käydään ja aivan htin sama, kiinnostaako se koulu vai ei, mutta kotona ei päiviä maata. Ihan sama vaikka istuisit kävelytien varressa päivän, mutta ovesta lähdet reppuinesi ja asiasta ei keskustella saati neuvotella. Lisää kiroilua, mutinaa, rähinää ja äiree siirtyi laittelemaan pyykkejä. Todeten että poika istui edelleen kuontalo märkänä sängyllään kun pyykit oli laiteltu, mutta vieläkään ei vaaterihmaakaan ollut päälle kietoutunut. Kello oli tällöin jo puoli yhdeksän ja pojan koulupäivä olisi alkanut kello kahdeksan.

Kunnon rähähdys ja poika veti verkkareita jalkaansa, äiree siirtyi pyykkikoppa kainalossa takaisin alas ja alkoi tyhjätä tiskikonetta. Tiskikoneen tyhjennyttyä ja speden saatua voileivän nenänsä eteen äiree matkasi jälleen kerrosta ylemmäs todetakseen että nyt poika oli kiskonut paitsi ne verkkarit, myös hupparin päälleen ja nukkui autuaasti. Tiedättehän sanonnan kamelin selän katkeamisesta? Tuohon hetkeen se sanonta sopii paremmin kuin hyvin. Tämä äiree päästi htin valloilleen, sähisi suupielestään osin painokelvotonta tekstiä ja päätti armottoman messunsa toteamukseen jonka mukaan on ihan turha pyytää viikkorahoja sen enempää kuin mitään muutakaan jos ei pysty edes omaa osaansa hoitamaan joka tässä tapauksessa on nimenomaan se, että joka helketin päivä raahaudutaan sinne kouluun, huvitti tahi ei.

Nyt kello näyttää puoli kymmentä. Poika 15v on saanut vaatteet niskaansa mutta koulua kohti tämä ei ole vieläkään suunnannut vaan elää selvästikin toivossa että äiree unohtaa koko jutun jos tämä pysyttelee tiukasti yläkerrassa hööpöttäen spedelle. Voin kertoa, ei unohda. Pojan ilme on paljon puhuva, kettuuntunut ja valmiina laukomaan takaisin jos äiree suunsa avaa. Tämäkään ei tosin tehoa äireen, äiree on niin htin kypsä ja kyrpiintynyt tähän touhuun että tämän päässä kävi jo sekin vaihtoehto josko lähettäisi pojan isälleen asumaan koko fakin lopputeiniydekseen. Samainen ajatus tosin kävi päässä kun äiree hilppasi teinin huoneeseen katsoakseen onko kadonnut muovimuki tämän huoneessa.

Olihan se. Kuten myös pari kahvikuppia, lautanen ja mehupurkki. Ja juuri eilen tämä äiree kantoi sieltä arsenaalin juomalaseja ja lautasia tiskiin. Tämä äiree viettää siis ns hermo palaa päivää. Joka on sikäli vähemmän in ja pop, että tänään pitäisi leipoa ja kiukuspäissään leivotuista pullista tuppaa tulemaan herkästi kiviin verrattavia känttyjä. Joka olisi toisaalta ihan hyväkin, voisin huomenaamulla repiä poikaa 15v vuoteestaan kivittämällä tätä pullilla. Vaan nyt, siirryn rähjäämään tälle aamulle viimeisen kerran yläkertaan, ajatuksenani on jo heittää kaverin ulkovaatteet, reppu ja kengät ulos jos muu ei toimi ja sen perään siirryn imurin varteen josko sen avulla saisin ainakin osan näistä agressioistani purettua.

Viettäkää mukava keskiviikko, se on moro!